Lahden kaupunginorkesteri on tänä keväänä joutunut sekä koronakaranteeniin että miettimään esiintymiset ihan uusiksi. Alttoviulisti, va. varaäänenjohtaja Katariina Ruokonen kaipaa yhdessä soittamista mutta iloitsee siitä, miten hienosti kamari- ja nettikonsertit ovat onnistuneet.
Ruokonen oli yksi niistä noin 50 muusikosta, jotka joutuivat karenteeniin kahdeksi viikoksi, kun yhdeltä orkesterin jäsenistä oli löytynyt tartunta. Melkein heti perään alkoi Sibeliustalon salin remontti.
– Meillä oli siinä välissä kaksi päivää aikaa tehdä nauhoituksia. Se muistutti, miten ihania ja ammattitaitoisia kollegoja minulla on.
Viime hetken nauhoituksiin ei voitu kutsua koko orkesteria vaan vain muutaman hengen kamarimusiikkikokoonpanoja. Niidenkin kohdalla mietittiin tarkkaan, mistä ovesta kukin kulkee ja missä huoneessa harjoittelee. Myös soittaminen tapahtui turvavälillä.
– Normaalisti soitamme lähempänä, jolloin voi lukea myös eleitä. Oli jopa vähän hankala kuulla muiden soittoa, Ruokonen sanoo.
Verkossa julkaistuista Sibeliustalon nauhoituksista on ehtinyt olla jo iloa yleisölle. Ruokonen soittaa mm. J.S. Bachin musiikkia yhdessä viulisti Lotta Nykäsenojan ja sellisti Ilkka Uurtimon kanssa.
Satatuhatta kuulijaa
Näkyvin yhteisponnistus orkesterilta oli 3.4. julkaistu Sibeliuksen Finlandia, jonka soitto-osuudet muusikot äänittivät kukin kotonaan, osa myös Lahden ulkopuolella. Etäkonserttia oli pääsiäisen alla katsottu ja kuunneltu orkesterin YouTube -tilillä yli satatuhatta kertaa.
– Olemme soittaneet Finlandiaa paljon, joten teos oli onneksi tuttu. Jonkin verran outoa oli soittaa yksin ilman omaa soitinryhmää, vaikka tempo tuli klikkiraidasta. Yksin soittaessa myös tulee hyvin kriittiseksi omalle soitolle.
Äänitykset tehtiin pääosin puhelimilla, mikä onnistui Ruokoselta teknisten ongelmien vuoksi vasta etätuen ja muutaman oton jälkeen. Omakotitalossa metsän reunassa ei onneksi tarvinnut pelätä katumelua tai muuta hälyä – kun muisti jättää käynnistämättä pesukoneen.
Sinfonia Lahden konsertit ja muut tapahtumat elävän yleisön kanssa on peruttu koko kevätkaudelta, mutta kotiharjoittelu ja etäsuunnittelu jatkuvat. Intendentti lähettää tehtäviä kotiin ja Zoom-palavereissa suunnitellaan tulevia kamarimusiikkiprojekteja ja käydään läpi kehittämisalueita.
– Kyselemme tietenkin myös kavereilta, miten kukin voi ja toivotamme toisillemme hyviä vointeja. Varmasti tästä jää jäljelle myös hyviä työtapoja tulevaisuutta varten. Pienissä kamarimusiikkikokoonpanoissa soittaminen ainakin kehittää tosi paljon.
Orkesterissa soittaminen on Ruokoselle se ammatin puoli, jota hän kaipaa eniten. Toinen on elävän yleisön läsnäolo ja palaute.
– Siinä on oma tunnelmansa, kun ihmiset ovat samassa tilassa. Mutta myös etänä soitettu Finlandia oli selvästi yhdistävä ja tässä ajassa tarpeellinen, niin paljon sitä on jaettu sosiaalisessa mediassa. Omat tekniset vaikeudet unohtuivat, kun se onnistui niin hyvin.
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuva: Juha Tanhua
Juttusarjassa aikaisemmin ilmestyneet artikkelit
”Työyhteisössä jeesaamme toinen toistamme”
”Viheralueet ovat korona-ajan henkireikä”
”Kirjasto on nyt somessa ja muualla verkossa”
”Matematiikan tukitunti vauva sylissä”