Suunnittelun juuret ovat kauempana kuin 1980-luvulla. 1960-luvulla teatteri haluttiin nostaa tasa-arvoisesti kaikkien ulottuville luopumalla kullasta ja kimalluksesta. Lahdessa asiaa korostaa se, että talo päätettiin rakentaa entiselle työväenasuntoalueelle Paavolaan.
Arkkitehti Pekka Salmisen suunnitelma korosti monikäyttöisyyttä, jota nykyään toivotaan yhä useammalta julkiselta rakennukselta. Vaikka arkkitehti ei saanut rakennukseen kaikkea haluamaansa, teatteri on ympäristöineen kestänyt hyvin aikaa, rakennustutkija Riitta Niskanen sanoo.
Betoni rakennusmateriaalina on vuosien mittaan herättänyt paljon mielipiteitä, mutta laadukkaasti rakennettu talo sai Vuoden Betonirakenne -palkinnon jo vuonna 1982. Salminen nimitti betonia nykyajan luonnonkiveksi ja myös valvoi sen käsittelyä. Tulos ei ole tasainen harmaa vaan sisältää paljon erilaisia pintoja niin sisä- kuin ulkotiloissa.
– Hän halusi tehdä teatterista kaikkia kutsuvan oleskelupaikan myös muuhun aikaan kuin iltaisin. Rakennus on komeasti teknisen näköinen ja nostaa esiin sen, miten lavasteilla luodaan teatterin todellisuutta. Se on kuin kääntötakki, sillä betoni on näkyvillä sekä sisällä että ulkona, Niskanen sanoo.
Valon ja varjon illuusio
Suuri näyttämö Juhani on suunniteltu erityisesti musiikkiteatterille. Muut näyttämöt ovat pienempi Eero ja Aino, joka alun perin suunniteltiin tanssisaliksi. Lisäksi katsojalämpiön puolella on pieniä tilaisuuksia varten porrastettu tila, jossa on joskus esitetty lastenteatteria.
Ulkoa teatteria hallitsee korkea lavastetorni, jota ei enää nykytekniikan aikana tarvita alkuperäisessä tarkoituksessaan. Sen seinään on jo vuosia nostettu valtava mainoslakana, jonka myös arkkitehti on hyväksynyt. Muuten ei pelata suuruudella vaan yksityiskohdilla.
Sisätiloissa uusi ajattelu näkyy niin, ettei talossa ole yhtä rituaalista portaikkoa vaan useita pieniä portaikkoja varsin matalissa lämpiöissä. Niiden väleissä on kasveja ja paikalle suunnitellut Yrjö Kukkapuron kalusteet.
– Rakenteesta ja pinnoista syntyy valon ja varjon illuusio ja useita erillisiä tiloja, jotka sopivat hyvin seurusteluun ja pienille tapahtumille. Hienoissa yksityiskohdissa riittää tarkasteltavaa, esimerkiksi osa taiteesta on suunniteltu paikalleen rakennusvaiheessa, Niskanen luonnehtii.
Teoksista professori Olavi Lanun Kivettymä nähdään usein osana ulkotapahtumia. Niskanen muistuttaa myös ulkopuolen portaikosta, aukiosta ja penkeistä, jotka on suunniteltu osaksi kokonaisuutta.
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuva: Lassi Häkkinen
Juttu julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 2/23