Asukasillassa keskusteltiin julkisen taiteen merkityksistä 

Lahti sai tänä vuonna oman julkisen taiteen periaateohjelman. Ohjelman sisältöihin perehdyttiin asukasillassa tiistaina 3.12. klo 17–19 Palvelutorin Lava-tilassa. Tutkimusmatkaa Lahden julkisen taiteen maailmaan tehtiin myös verkossa ja paneelikeskustelussa sukellettiin syvemmälle julkisen taiteen merkityksiin yhdessä yleisön kanssa.

Tilaisuuden aluksi museonjohtaja Tuulia Tuomi esitteli julkisen taiteen periaateohjelmaa, jonka Lahden kaupunginhallitus hyväksyi maaliskuussa 2024.  Ohjelma selkiyttää julkisen taiteen parissa tehtävää työtä, sekä sen toiminta- ja rahoitusperiaatteita. Yleisöä tilaisuudessa kiinnosti muun muassa, miten teosten sijainnit valitaan.

Asukasillan esitysmateriaali (Pdf)

Malvan verkkosivuille on tuoreeltaan avattu karttapalvelu, jonka kautta voi selata yli sadan julkisen taideteoksen kokoelmaa. Amanuenssi Silja Koskimies esitteli palvelua ja muutamia teospoimintoja eri aikakausilta. Karttapalvelu on otettu kiinnostuneena vastaan. Tilaisuudessa muutama totesi jo löytäneensä kartalta itselleen aiemmin tuntemattomia teoksia.

Tutustu teoksiin karttapalvelussa

Paneelikeskustelussa pohdittiin miten teosten tulkinnat ja sijainnit muuttuvat ajassa ja miksi julkiseen taiteeseen kannattaa sijoittaa

Yleisö oli aktiivisesti mukana keskustelussa. Julkisen taiteen todettiin vaikuttavan Lahden kiinnostavuuteen kaupunkina: “Enemmänkin voisi henkseleitä paukutella.”

Julkisen taiteen ei tarvitse miellyttää kaikkia. Kuitenkin teoksen pitää sopia ympäristöönsä ja taiteen tulee olla laadukasta. Parhaimmillaan taide voi muuttaa käsityksemme paikasta, muuttamalla esimerkiksi pelottavan paikan tuntua.

Keskustelua herätti myös, mitä tehdä aatemaailmaltaan vanhentuneelle taiteelle, poistaako katukuvasta vai ei? Teosten rahoittaminen puolestaan herätti keskustelua siitä, mikä on lopulta taiteilijan saama korvaus ja osuus teosten kokonaisbudjetista.

Teosten sijainnin vaikutus siihen, miten teos vastaanotetaan tai huomataan, nousi esiin muun muassa Launeen strutsi -teoksen kohdalla. Kalapoika-teoksen siirtyminen kaupungintalon sisäpihalta Pikku-Vesijärven rantaan on tuonut teoksen uudella tapaa lahtelaisten tietoisuuteen. Teokselle kaavailtiin hieman pilke silmäkulmassa roolia Lahden omana Pieni merenneito tai Manneken Pis -patsaana.

Yleisenä huomiona todettiin, että ihmiset kokevat arkiympäristönsä teokset itselleen tärkeiksi – teokset huomataan esimerkiksi kotimatkan tai koiralenkin varrella.

Lahden museoiden vastuumuseotutkija Elisa Lindellin vetämässä paneelikeskustelussa näkökulmia keskusteluun toivat kuvanveistäjä Virpi Kanto, Lahden museoiden opas Elina Koskelainen, Lahden museoiden museonjohtaja ja Lahden kaupungin julkisen taiteen työryhmän puheenjohtaja Tuulia Tuomi sekä Lahden tilakeskuksen projektipäällikkö Sari Honkanen.