Miia Pesonen käy Salpausselän kisoissa kaveriporukassa, joka on pitänyt yhtä 2000-luvun puolivälistä.
– Opiskelimme yhtä aikaa Lahden ammattikorkeakoulussa. Aina kaikki eivät pääse mukaan, mutta kirjoittamaton sääntö on, että porukalla kisoihin mennään. Kokoonpano vaihtelee. Välillä on puolisoita ja muita kavereita mukana, Pesonen sanoo.
Alkuperäiseen nelikon täydentävät Krista Liuttu, Niina Nieminen ja Tiina Salmi. Kaverusten tähtäimessä on vuodesta toiseen lauantai-illan joukkuemäen kilpailu oheisohjelmineen.
– Urheilu taitaa olla meille sivuseikka. Perinteisen tapahtuman tunnelma ja mukava yhdessäolo ovat asiat, joiden takia Selälle lähdetään.
Tunnelma on aina hieno
Tiina Salmen mukaan kisoissa on kaikki kohdallaan.
– Kisat on kiva, pitkä perinne. Sitä oikein odottaa, että yhdessä mennään. Tunnelma on aina hieno. Ihmiset ovat hyväntuulisia, ja järjestelyt toimivat yleensä kivasti, hän toteaa.
Ryhmä pyrkii valmistautumaan iltaan yhdessä tunnelmaa nostattaen.
– Hyvissä ajoin kokoonnutaan jonkun luona Lahdessa, keitellään minttukaakaota ja lähdetään kimpassa urheilukeskukseen.
Tiina SalmiPoikakaverini äiti kutoo meille kisahuivit, joissa on samat värit kuin vuoden 1978 kisahuivissani.
Salpausselän kisat on kaveruksille yksi kevään kohokohdista. Toisinaan he innostuvat kehittämään sen ympärille ekstraa.
– Mieleen on jäänyt vuosi 2012, kun puettiin päälle retrompaa vaatetta. Kävin kirpparilta etsimässä sopivaa asua. Rekvisiitta tekee hommasta astetta hauskempaa, Salmi sanoo.
Satavuotiskisoihin ryhmä sonnustautuu osin yhdenmukaisesti.
– Poikakaverini äiti kutoo meille kisahuivit, joissa on samat värit kuin vuoden 1978 kisahuivissani.
Jälkikasvu muuttaa konseptia
Kisalauantai huipentuu ilotulitukseen, jonka jälkeen yhdessäolo jatkuu ohjelmasta ja fiiliksestä riippuen alueella tai alueen ulkopuolella.
– Viimeksi oltiin Isku Areenan after skissä. Meillä ei ole erityistä perinnettä, että kisan jälkeen pitäisi lähteä baariin, vaikka niinkin on tehty. Iltaa saatetaan jatkaa myös jonkun Lahdessa asuvan luona.
Pesonen huomauttaa, että jälkikasvun myötä konsepti on muutoksessa. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että kisapäivä olisi lyhentynyt.
– Viime vuonna olimme päivällä lasten kanssa kisoissa ja illalla aikuisporukalla, hän sanoo.
Nelikko on elävä esimerkki siitä, että lapsuudessa sisäistetyt perinteet saattavat seurata ihmistä vuosikymmeniä.
– Suurin osa ellei kaikki meistä ovat käyneet kisoissa lapsesta asti. Kun koulussa tutustuttiin ja ystävystyttiin, keksittiin alkaa käydä kisoissa yhdessä, ja hauskaa on ollut, Salmi vahvistaa.
Teksti: Janne Urpunen