Janne Ahonen on liidellyt Salpausselän kisoissa neljällä vuosikymmenellä

Janne Ahonen kokee olleensa etuoikeutettu päästessään hyppäämään kotikaupungissaan maailmancupissa ja MM-kisoissa, mutta kieltää niitä hetkiä suuremmin kaipaavansa. 

– Hienoa se oli, totta kai, mutta jos kaipaisin, varmaankin vielä hyppäisin, Ahonen sanoo Lahden hyppyrimäkien äärellä ravintola Voitossa.

Vielä vuosi sitten tammikuussa hän kaipasi kilpailemista sen verran, että voitti ravintolan ikkunasta näkyvässä suurmäessä, Betonissa, SM-pronssia. Sen päälle 44-vuotiaalta saatiin Salpausselän kisoissa näytössiivu satavuotiaan Lahden Hiihtoseuran kunniaksi. 

– Se on viimeisin hyppyni mistään mäestä. 

Veteraanisarjoissa Ahosta ei nähdä, Ahonen linjaa. 

– Jos johonkin osallistun, niin yleiseen sarjaan. Ei anna luonto periksi mennä veteraanikisoihin. 

Koehyppääjänä 13-vuotiaana

Salpausselän kisoissa Janne Ahonen puki kilpailijan numeroliivin ensimmäistä kertaa keväällä 1992. 

– Toni Nieminen oli silloin parhaimmillaan. Lahden Hiihtoseuran 70-vuotisjuhlan kunniaksi seura sai laittaa joukkuekisaan oman joukkueen. Olin 14-vuotias juniori. En ollut hypännyt yhdessäkään maailmancupin kisassa, mäkilegenda muistelee. 

Kisa käytiin kolmimiehisin joukkuein. Ensikertalaisen ja tuoreen olympiavoittajan Niemisen lisäksi LHS:n joukkueessa hyppäsi Tommi Nikunen, tuleva maajoukkueen päävalmentaja. 

– Oltiin kisassa kolmansia, voitettiin Suomen joukkue. Se oli huikea kokemus pikkujäbälle. Vieressä palkintopallilla oli Itävallan joukkueesta Heinz Kuttin ja Andreas Felder.

Voittokin olisi ehkä ollut mahdollinen, jos kilpailun johto olisi pitänyt lupauksensa. 

– Juryn kanssa oli sovittu, että olen meidän joukkueen ensimmäinen hyppääjä ja saan hypätä pari lavaa ylempää kuin muut. Nikunen hyppää seuraavana samalta lavalta kuin muut, ja homma tasoitetaan niin, että huippukuntoinen Nieminen kaksi lavaa alempaa kuin muut. Viime hetkillä homma vesittyi, ja tultiin kaikki samalta lavalta. Toni hyppäsi tosi pitkälle, ja minä vähän vaisummin. 

Seuraavana päivänä juniori palautettiin arkeen suurmäen kilpailuun koehyppääjäksi. 

– Ensimmäisen kerran taisin olla Salppurilla koehyppääjänä vuotta aikaisemmin, 13-vuotiaana. Siihen aikaan hypättiin kovempiin tuuliin kuin nykyään. Joskus olosuhde oli tosi hurja. Nykyään koehyppääjän pitää olla 15 vuotta täyttänyt. 

Moni odotti Lahteen pääsyä

Ahosen ensimmäinen muisto Salppurin kisoista on 1980-luvun puolivälistä. 

– Sinä talvena aloin hypätä. Olin montussa pyytämässä nimmareita – Nykäseltä, Pavel Plocilta ja Steve Collinsilta, suurmäen mäkiennätyksen haltijalta, ainakin pyysin. Ihailin huippuhyppääjiä, oli kuumaa kaakaota ja hurjasti yleisöä. 

Tuohon aikaan ja vielä hyvän aikaa sen jälkeen, kun Ahonen nousi huipulle, osa huippuhyppääjistä oli kuin rocktähtiä. Salpausselän kisoissa tähdet tuikkivat päivin ja öin. 

– Yöelämässä hyppääjiä pyörähti perjantaina tai lauantaina. Täällä oli arvokisojen jälkeen vähän rennompi fiilis. Se oli monesti puheenaihekin kaudella. Moni odotti, että pääsee Lahteen. 

Neljällä vuosikymmenellä yleisessä sarjassa hypännyt Ahonen todisti myös lajin väistämättömän kehityksen totisemmaksi huippu-urheiluksi. 

– Viimeiset vuodet olivat jo rauhallisempia. Tänä päivänä ei enää ole mahdollista antaa siimaa valvomalla öitä. Kärjen taso on niin paljon laajempi ja kovempi. 

Voitto normaalimäestä

Mäkihypyn historiaa Janne Ahonen teki keväällä 2008 voittaessaan Keski-Euroopan mäkiviikon viidennen kerran. Vastaavaan ei ole pystynyt kukaan muu. 

Henkilökohtaista maailmanmestaruuksia on kaksi ja arvokisamitaleja parikymmentä, kun lentomäki lasketaan mukaan. Maailmancupissa lahtelainen voitti 36 osakilpailua ja oli palkintokorokkeella 108 kertaa. Cupin kokonaiskilpailun hän vei kahdesti. 

Salppurilla Ahonen voitti kaksi osakilpailua. Se on ehkä vähän yllättävää pitkään ja menestyksekkääseen uraan peilaten. 

– Voittaminen ei ole helppoa edes kotimäissä. Yleensä arvokisojen jälkeen oli jo takki tyhjä. Hyvin harvoin olin Salppurilla enää parhaimmillani. 

Suurmäestä ykkössija tuli 1998 ja normaalimäestä 2000. 

– Se on hyvä muisto, että olen voittanut täällä myös normaalimäen. Normaalimäessä ei voi enää voittaa, ellei kisaa olosuhteiden takia siirretä pienempään mäkeen. 

Juhlakisoissa Janne Ahonen isännöi Lahden kaupungin toimitilayhtiön Spatiumin VIP-aluetta. 

Teksti: Janne Urpunen

Juttu julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 1/23.