Kaupungilla töissä: “Kun me voimme hyvin, myös lapset voivat hyvin”

Tiiviissä hoitopäivässä on menossa lasten lepotauko, kun varhaiskasvatuksen opettajat Sanni Kumpulainen ja Eeva Arvaja, varhaiskasvatuksen hoitaja Pia Tuominen ja ryhmäavustaja Seija Tähtinen ehtivät hetken kertoa työstään. Koulutukset ja taustat ovat osin erilaiset, mutta yhteishenki välittyy heti. 

– Meillä on huumorintajuinen ja joustava tiimi. Myös lapset selvästi huomaavat, että täällä on hyvä henki, Kumpulainen kertoo. 

Tiimi on aloittanut tällä kokoonpanolla vasta viime syksynä, mutta tyhjästä se ei ole rakentanut toimintaa ja yhteishenkeä. Työtoverit kiittävät päiväkodin johtoa ja muuta henkilökuntaa. Esimerkiksi tiimipalaveriin joka toinen viikko pääsevät kaikki, sillä toisen tiimin työntekijät ovat palaverin ajan lasten kanssa. Myös tieto kulkee.

– Jokaista kunnioitetaan, enkä ole kuullut täällä kenenkään puhuvan pahaa toisistaan. Minullekin muistetaan kertoa asiat silloin, kun olen ollut lasten kanssa ulkona, avustajana toimiva Tähtinen sanoo.  

Hänestä on helpottavaa, kun nykyään on työkavereita jakamassa vastuuta 32 perhepäivähoitovuoden jälkeen. 

Pitkä kokemus lasten kanssa

Kaikilla tiimin jäsenillä on pitkä kokemus työstä lasten kanssa. Kumpulainen oli parikymmentä vuotta varhaiskasvatuksen opettajana aivan kaupungin keskustassa, Paavolan päiväkodissa. Arvaja on alanvaihtaja, jolla on ennen opettajan opintoja kokemusta kampaajan, maskeeraajan ja koulunkäynnin ohjaajan töistä. Tuominen on tehnyt varhaiskasvatuksen hoitajan töitä vuosia vuoropäiväkodissa ja ollut töissä myös Saksassa. 

Ja ne vahvuudet: Kumpulainen nauttii ideoinnista ja kaikesta puuhailusta lasten kanssa. Arvajalta luonnistuvat hyvin kädentaidot ja Tuomiselta liikunta. Tähtinen nauttii ulkoilusta lasten kanssa säässä kuin säässä ja on työkavereiden mukaan hyvä laulaja.

Arjen taidot ja vuorovaikutus muiden kanssa ovat tärkeitä opetettavia taitoja. Asioita tehdään yhdessä mutta ei lasten puolesta. Koronan helpotuttua lapset saavat taas itse ottaa ruokaa.

– Kun tullaan ulkoa, aikuinen ei aina ole nostamassa hanskoja kuivumaan vaan lapset tekevät sen itse. Emme myöskään anna heti valmiita vastauksia vaan pyydämme, että mietipä itse, Arvaja kertoo lisää esimerkkejä.

Lasten sylin ja läheisyyden tarve näkyvät työssä päivittäin. Siksi aikuiset pyrkivät järjestämään lapsille myös kahdenkeskisiä kohtaamisia. Yhdessä tekeminen merkitsee myös kollegojen tukea, kun jollain on paha päivä.

– Kun me voimme hyvin, myös lapset voivat hyvin, Tuominen tiivistää. 

Yhteistyö vanhempien kanssa

Varhaiskasvatuksen opettajilla on tiimissä pedagoginen kokonaisvastuu. Koko tiimi ja myös lapset osallistuvat kuitenkin suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Työtä ohjaavat muun muassa varhaiskasvatussuunnitelma, esiopetuksen opetussuunnitelma ja päiväkodin henkilökunnan kanssa yhdessä sovitut pedagogiset linjaukset.

Varhaiskasvatuksen opettajat hoitavat asiakirjatyöt ja vastaavat yhteistyöstä eri yhteistyötahojen kanssa. Kaikki työntekijät kohtaavat vanhempia näiden tuodessa ja hakiessa lapsia.

– Meillä on täällä Villähteellä todella mukavia perheitä ja vanhempia, joten yhteistyö on helppoa, Arvaja sanoo. 

Oman lisänsä suunnitteluun tuovat viisivuotiaat eli viskarit, jotka ovat mukana kaksivuotisessa esiopetuskokeilussa. Kun viskareille tehdään sisältöjä, myös ryhmän nelivuotiaat pääsevät tutustumaan osaan asioista sovelletusti, leikin varjolla. 

– Kyselemme paljon lasten toiveita. Viime syksynä meillä oli jatkuva linnaleikki, nyt olemme alkaneet rakentaa kauppaa ja ravintolaa. Numerot ja kirjaimet tulevat samalla tutuiksi, Kumpulainen kertoo.

Lähiretket innostavat

Villähteen tilat ovat tiimiläisten mukaan toimivat ja jopa kodinomaiset. Kaikki lapset tulevat tutuiksi viimeistään pihalla, jossa he ovat yhteisesti silmän alla. Henkilökunta ei eristy omiin tiloihinsa vaan tapaa toisiaan päivittäin kahvihuoneessa.  

Myös piha ja lähiympäristö inspiroivat. Liikunnasta ja luonnosta innostunut Tuominen kiittää mahdollisuuksia tehdä lähiretkiä. 

– Liikunta ja pienet retket tukevat toiminnallista oppimista. Käymme oman pihan lisäksi lähimetsässä ja myös läheisellä urheilukentällä.  

Toki sijainti myös rajoittaa. Kun Kumpulainen työskenteli keskustassa, hän pääsi lasten kanssa kävellen kirjastoon ja museoihin.  

– Nyt lapset innostuvat, kun joskus pääsevät matkustamaan bussilla!

Teksti Ina Ruokolainen

Kuvat Lassi Häkkinen

Artikkeli julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 1/23

Katso Lahden kaupungin avoimet työpaikat Kuntarekryn sivulta.