Kaupunginjohtaja vastasi kyselytunnilla nuorten kysymyksiin

Olen Niko Kyynäräinen, hiukan alle viisikymppinen jebe. Uusperheeseemme kuuluu kolme teini-ikäistä, kaksi tyttöä ja poika. Sen lisäksi meillä on kaikille rakas, iso kultainen noutaja Seppo.

Työ vie aika paljon aikaa, niin kyllähän sitä vapaa-ajalla täytyy yrittää itseään kunnossa pitää. Harrastan paljon liikuntaa ja urheilua, jonka lisäksi vietän mahdollisimman paljon aikaa ystävien, tuttujen ja perheen kanssa.

Pelaan muun muassa jääkiekkoa ja tennistä ja treenaan triathlonia. Urheilu on samalla sosiaalista toimintaa, kun porukalla tehdään asioita.

Toki vapaa-aikaan kuuluu ihan normaalia arkea kotona: ruuanlaittoa, koiran ulkoilutusta, lukemista ja kuuntelemista sekä muita kotiaskareita.

Kyllähän se varmaan Trivial Pursuit on. Jouluna meillä on tapana pitää Monopoli-maraton, jonka minä melkein aina häviän. Mutta kyllä silti sanon, että Trivial Pursuit on suosikki.

Pienempänä lapsena liikunta oli ykkönen mutta iän karttuessa historiasta tuli lempi aineeni. Se näkyy edelleenkin. Kirjat, joita luen ovat pääsääntöisesti jotain historiaa.

Englanti ja saksa on erinomaisella tasolla. Olin vaihto-oppilaana Saksassa. Ruotsillakin pärjään sujuvasti.

Ihmiset ja ihmisten kanssa töiden tekeminen. Se on kaikkein parasta. Tässä tehtävässä motivoi ennen kaikkea ne valtavat mahdollisuudet, mitä Lahdessa tulevaisuuteenkin katsoen on. Kaupunki on upea: luonto ja urbaania elämäntapaa, urheilukeskus keskustan välittömässä läheisyydessä.

Tämän kaupungin kehittäminen on vaan jotain niin mageeta, on hienoa olla mukana siinä.

Jäin armeijaan töihin hetkeksi. Siellä syntyi ajatus siitä, että minusta tuli johtaja. Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteellisessä ja samalla lähdin mukaan järjestötoimintaan. Se oli tosi merkityksellistä ja kehittävää toimintaa urapolkua ajatellen. Opin ymmärtämään erilaisia ajattelutapoja ja ideologioita sekä tutustuin merkittäviin poliittisiin henkilöihin ja verkostoihin. Olin Suomen ylioppilaskuntien liitossa lobbarina ja pyrin vaikuttamaan valtakunnan päätöksentekoon opiskelijoiden hyväksi. Siinä opin edunvalvontaa, mikä on kaupunginjohtajan arjessa iso asia.

Yliopistoaikoina en ajatellut, että menen joskus kaupungille töihin, tai että minusta tulisi kaupunginjohtaja. Ehkä se ura on aina vähän sattumien summaa. Kohdallani sattui niin, että Turun kaupungilla oli osaamis- ja elinkeinopuolen apulaiskaupunginjohtajan erityisavustajan paikkaa auki ja minua kysyttiin siihen. Lopulta tein Turussa pitkän urapolun ja työskentelin erilaisissa rooleissa.

Taitaa olla semmoinen sanontakin, että: ”Tunne johtaa toimintaa”. Lahti on minulle rakas paikka. Isovanhempani asuivat täällä. Kasvoin Hyvinkäällä mutta lapsuuteni olen viettänyt Lahdessa. Isoisäni teki koko työuransa Lahden kaupungilla. Hän vastasi keskustan katujen kunnossapidosta. Siitä tulee tunne Lahtea kohtaan ja syy siihen, miksi päätin hakeutua Lahteen.

Toiseksi olen isojen kaupunkien ihminen. Pitää olla kansainvälistä tasoa oleva kaupunki, jotta työn tekeminen motivoi. Lahti on mukana kansainvälisessä kilpailussa.

Laaja-alaisuus on varmaan kaikkein kiinnostavin asia. Toisaalta se, että tässä työssä pystyy vaikuttamaan vähän kaikkeen.

Toki minua kiehtoo myös se, että saan olla tekemisissä politiikan, kaupunkilaisten ja eri ryhmien kanssa. Ympärilläni on paljon minua fiksumpia ihmisiä ja taitoni on yhdistellä asioita. Se on kiehtovaa ja kiinnostavaa.

Kyllä viihdyn todella hyvin. Välillä on totta kai raskaita päiviä ja välillä asiat eivät mene niin kuin minä toivoisin. Se kuuluu arkeen. Mutta viihdyn todella hyvin.

Oikeastaan vähän kaikkeen. Mutta otetaan esimerkiksi nyt kaupunginhallitus. Minä vien asiat kaupunginhallitukseen päätettäväksi ja vastaan siitä, millainen esitys on. Päätöksen tekee kuitenkin kaupunginhallitus. He voivat siis päättää toisin kuin minä esitän.

Eli tahdon sanoa tällä sitä, että pystyn vaikuttamaan tosi paljoon, mutta aina ymmärrys on se, että korkein päätöksentekotaho kaupungissa on valtuusto ja sitten tulee hallitus.

Kyllä minä nostan esille pitkän aikavälin kehitystyön ja strategian johtamisen. Meillä on loistava porukka tekemässä arjen palveluita. Opettajat, rehtorit, sivistystoimi ja niin edespäin. Minun tehtäväni on katsoa, että heillä on mahdollisimman hyvät resurssit tehdä sitä työtä.

Laaja-alaisuus. Samaan aikaan se on sekä rikkaus ja kiehtovuus mutta myös se haastavin puoli. Kaupungissa on aina jotain parannettavaa ja korjattavaa, eikä aika ja raha riitä kaiken tekemiseen tässä ja nyt. Pitää ymmärtää ja hyväksyä se, että ihan kaikkea ei pystytä tekemään.

Useitakin. Voi sanoa, että joitain investointeja olisi pitänyt pystyä viemään eteenpäin vielä nopeammin.

Elämme tällä hetkellä vaikeata suhdannetta, kun maailmanlaajuinen talouskriisi on päällä. Se heijastelee myös Lahteen ja vaikuttaa siihen, mitä me pystymme tekemään ja mitä ei.

Kuvasin aikaisemmin sitä, miten päätöksenteko kaupungissa menee. Talouden tasapainoon saattamisen suhteen valtuusto päätti eri tavalla kuin minä esitin. Tässä asiassa katson taaksepäin, että olisi pitänyt pystyä vielä paremmin vakuuttamaan ja vaikuttamaan asioihin.

Tiimiä ja porukkaa, joka ympärilläni toimii. On minulle elinehto, että varhaiskasvatuksesta maankäyttöön ja juridiikkaan kaikki toimii. En pärjäisi millään ilman heitä.

Jos ajattelee kaupunkilaisia, niin Lahdessa on mielettömän välitön tunnelma. Kaduilla tullaan tosi helposti juttelemaan. Tapahtumissa vapaaehtoisia on pilvin pimein.

Esimerkiksi Lahti Basketballin eilisessä pelissä oli pikkasen vajaa 2000 katsojaa. Ja vaikka Jokeri-kannattajia nostettiin paljon esille, niin kyllä lahtelaiset (Pelicans-kannattajat) huusi kuitenkin myös ne jokerilaiset kumoon. Tämä on yksi sellainen yhteisöllinen juttu.

Lahdessa on hyvin ainutlaatuinen, yhteisöllinen tunnelma. Muualta tulleet otetaan hyvin avoimesti vastaan.

Teemme perusasioita pitkällä aikavälillä: pienennämme lainakantaa, tehostamme toimintoja, etsimme kustannustehokkuutta ja sijoitamme.

Isossa kuvassa yliopisto- ja korkeakoulukasvun kautta meidän tulee pystyä muuttamaan asukaskantaa, veronmaksajien maksukykyä ja sitä kautta Lahden toimintaa.

Houkuttelemme kaupunkiin uusia yrityksiä. Itse asiassa tällä hetkellä jo tosi hyvin. Merkittävä osa uusista yrityksistä tulee ympäristöbrändimme ja imagon takia. Olemme ympäristökaupunkina johtava maailmassa.

Tietyt yritykset haluavat tulla sellaiselle paikkakunnalle, joka haluaa tehdä jotain kunnianhimoista ympäristön ympärillä. Nämä yritykset maksavat yhteisöveroja ja työllistävät lahtelaisia.

Hommat edistyvät oikein hyvin. Kaupunki on valmis kaikilta osin. Viime viikolla Fazer käynnisti muutosneuvottelut Vantaan tehtaan työntekijöiden kanssa. Se indikoi sitä, että Lahteen lähdetään rakentamaan tehdasta. Kun se keskustelu on käyty, odotan että sieltä ilmoitetaan lopullisesta tehtaan rakentamispäätöksestä.

Onhan tämä Place to be, mesta paikka ja kaikkea muuta! Urheilusta on puhuttukin paljon mutta onhan myös kulttuuripuoli Lahdessa hyvin vireää. On erilaista musiikkigenreä sinfoniaorkesterista punkkiin. Muotoiluinstituutti ammattikorkeakoulun puolella on ihan johtava Suomessa.

Olemme olleet nuorisokulttuurin tietynlainen edelläkävijä monissa asioissa.

Lahti lähtee siitä, että teillä nuorilla on itsellä ajatukset ja halu muokata kaupunkia tiettyihin suuntiin. Meidän pitää pystyä kaupunkina reagoimaan siihen, mihin suuntaan te haluatte kaupunkia erilaisissa kulttuurikysymyksissä viedä.

Niitä on kyllä monta. Salpausselän maastot ovat yksi. Siellä rauhoittuu pitkänkin työpäivän jälkeen.

Useimmiten vastaan kuitenkin edelleen, että Laune, koska eihän ihmisen mielessä kai voi mikään muu olla hienompaa kuin mummola. Launeella on mun molemmat mummolat. Siitä tulee itselleni tosi lämmin olo.

Se on ollut monelle lahtelaiselle pitkään tosi tärkeä paikka. Maauimalan kanssa on sellainen ongelma, että jos sen vesi vuotaa pohjavesistöön, olemme isoissa ongelmissa.

Välillä meillä on kaupungeissa sellaisia tilanteita, että jotkut rakenteet tulevat tiensä päähän ja niiden korjaaminen olisi valtavan kallista. Sen takia olemme lähteneet etsimään uudenlaisia mahdollisuuksia ja ratkaisuja maauimalalle.

Syntyvyyden vähyys, eli se kun ikäluokat ovat olleet laskussa jo pitkään. Sen vuoksi joudumme jatkuvasti tarkastelemaan kouluverkkoa ja palveluita, eli järjestämään palveluja yhä pienemmälle porukalle lapsia ja nuoria.

Toisena taloustilanne ja korkea työttömyysaste. Se ei ole pelkästään meidän lahtelaisten ongelma. Tällä hetkellä töitä on tosi vähän ja maailmassa eletään vaikeata aikaa. Suurin osa meidän isoista firmoista on kansainvälisessä liiketoiminnassa mukana olevia toimijoita ja se heijastuu väistämättä työttömyyteen.

Olen huolissani siitä, että puretaan turhautumista väärillä tavoilla. Pyrimme löytämään nuorten hyvinvointiin ratkaisuja sillä, että jokaisella olisi mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen ja vapaa-aikaan.

Väkivaltaan täytyy olla nollatoleranssi ja turhautumista pitäisi pystyä purkamaan muilla keinoilla. Meillä on hyvää yhteistyötä poliisin, nuorisotoimen, koulujen ja nuorten kanssa. Kouluissa on myös toimia, joilla puututaan erilaisiin tilanteisiin. Yhdessä ratkaisemme näitä vaikeita asioita.

Mehän on menty näihin monitoimitaloihin. Siitä millä tavalla se arki siellä pyörii, löytyy varmaankin isoimmat kehittämiskohteet. Paikoitellen on ehkä menty liian pitkälle ja on tullut rauhattomuutta. Lähtisin kehittämään toimintaa niin, että kouluista tulisi rauhallisempia, keskittyisin varsinaiseen asiaan, eli oppimiseen. Se on tärkeimpiä asioita, joita täytyy saada aikaiseksi.

Sellaiseen en lähde puuttumaan, että pidetäänkö koulussa pipoa tai lippistä. Täytyy muistaa, että usein tällaiset asiat ovat erilaisia turvallisuuskysymyksiä siellä arjessa. Ei me aikuiset turhanpäiten sääntöjä keksitä. Välillä voi joukossa olla joitain pöhköjäkin sääntöjä, joita voi varmaankin yhdessä pohtia ja muuttaa.

Ehkä isoin asia mihin minäkin pääsen vaikuttamaan, ja toivon mukaan seuraavalla valtuustokaudella tämä nousee ihan ykkösasiaksi, on teidän lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvät tekijät.

Tuossa liikunnan harrastukset ja erilaiset mielekkäät tekemiset mainitsinkin jo. Sitten ihan perusrakenteet täytyy saada kuntoon: jokainen osaa lukea, kirjoittaa ja laskea. Siitä pitää lähteä liikkeelle, että jokainen nuori Lahdessa saa joko ammatillisen koulutuksen tai ylioppilastutkinnon. Se on yhteiskunnassa kuitenkin sellainen perusreunaehto, millä sitten eteenpäin mennään.

Kyllä siitä pitää lähteä, että ruoka koulussa riittää. Kaupunki omistaa ateriapalvelut ja on tärkeää, että palautetta siihen suuntaan annetaan koko ajan. Jos ruoka ei ole jonakin päivänä riittänyt, on ollut niin sanotusti virhe. Näin ei voi tapahtua jatkossa.

Se vaatii vuorovaikutusta. Teilläkin tehdään erilaisia kyselyjä ja pääsette vaikuttamaan kouluruokaan ja sen kehittämiseen. On hyvä muistaa, että se on kuitenkin meidän oma yhtiömme, joka sitten ruokaa tekee, että ihan samassa veneessä siinä ollaan.

Olen vuonna -78 syntynyt. Eräs OECD-tutkimus kertoo, että olen Suomen koulutetuin sukupolvi. Siis meihin -78 syntyneisiin on käytetty eniten tunteja Suomessa. 1978 vuoteen asti nousi käytettävien tuntien määrä, ja siitä eteenpäin se on lähtenyt laskuun.

En lähde siitä, että lyhentäisin koulupäiviä. Sen sijaan suhtaudun avoimesti siihen, millä tavalla koulupäivä jäsentyy ja ne tunnit päivän aikana. Yhteiskunnan yksi haaste on varmasti se, että me liikumme liian samoissa hetkissä eri puolille. Voisi katsoa paremmin sitä, miten koulupäivä alkaa eri ryhmillä. En missään nimessä lähtisi vähentämään. Jos vaan rahaa ja resursseja valtioltakin riittäisi, niin pikemminkin lisäisin niitä.

Tämä on todella hyvä kysymys ja harkitsemisen arvoinen asia. Tämän hetken taloustilanne on kuitenkin sellainen, että se ei ole realistista. Meillä on verrokkikaupunkeja Euroopassakin, jossa ne ovat ilmaisia. Asiaa kannattaisi tarkastella, mutta ei vielä ihan tässä lähivuosina.

Tämä on näistä kysymyksistä se kaikkein laajin ja vaikeinkin, koska hyvinvointi on usein niin yksilöllistä.

Nuorten hyvinvointi vaatii kokonaisvaltaisen ohjelman. Luettelinkin jo aikaisemmin monta tekijää hyvän arjen ympäriltä, mutta me tarvitsemme varmasti vielä myös perheiden sisälle hyvinvoinnin rakenteita ja erilaisia prosesseja. Tarvitaan yhteistyötä ja monta eri tahoa mukaan kirkosta ja järjestöistä lähtien.

Kouluruoka on myös tosi tärkeä asia.

Meillä on yhteisönä hyvin mahdollisuuksia puuttua ja tukea erilaisissa tilanteissa.

Minua tökkii tosi paljon se, mitä kaikkea potaskaa sosiaalinen media teille nuorille suoltaa ja syöttää. Se on tosi väärin. Ymmärrän että se ottaa pannuun, kun teiltä niitä kännyköitä ja muita otetaan pois. Se on oikeasti tapa, jolla halutaan rajata sitä maailmaa, mikä sosiaalisen median kautta teidän näkyville tulee.

Meillähän on tämä harrastamisen Lahden malli, että jokainen pääsee kokeilemaan erilaisia harrastuksia. Kyllä käännyn myös meidän seurojen, kulttuuripuolen harrastusjärjestöjen ja yhdistysten puoleen. Heidän pitää olla vielä aktiivisempia ja houkutella mukaan erityisesti niitä nuoria, joilla ei sitä harrastusta ole. Harrastamisen riemu pitäisi löytyä ja sitä kautta siihen arkeen monenlaista tekemistä. Ei pelkästään kilpaurheilua vaan monenlaisia vaihtoehtoja.

Meillä on seuroilla olemassa tukimuotoja siihen, että vähävaraisempien perheiden lapset pääsisivät harrastuksen piiriin.

Kaupunkina tullaan tietysti vastaan siinä, että rakennamme ja ylläpidämme usein niitä olosuhteita, kenttiä ja muita ja sillä tavalla pidetään harrastamisen maksut mahdollisimman alhaisena.

On myös lajeja, jotka eivät ole niin hirvittävän kalliita ja semmoinen matala kynnys siihen liikkumiseen pitäisikin olla. Seurat voisivat vielä aktiivisemmin houkutella nuoria liikkumaan.

Lupailisin, että tämän vuoden aikana tehdään päätös siitä, mitä aletaan tekemään. Olemme tehneet suunnitelman, mitä tarkoittaisi nykyisen jäähallin korjaaminen 6000–7000 katsojan halliksi.

Samaan aikaan meillä on kansainvälinen arkkitehtikilpailu käynnissä urheilukeskuksen kokonaiskuvan tekemiseksi. Tässä yhteydessä ratkaisemme sen, lähdetäänkö nykyistä hallia kehittämään monitoimiareenan suuntaan vai tehdäänkö kokonaan uusi. Monitoimiareena ei olisi ainoastaan jäähalli vaan monenlaiseen käyttöön sopiva areena.

Haluan kysyä teiltä montaakin asiaa. Viime vuonna keskustelimme tässä kohtaa kännykän käytöstä. Mutta nyt mä haluaisin kysyä teiltä, onko teidän mielestänne turvallista liikkua kaupungin keskustassa?

Jaakko: On hyvä kysymys. Mä olen välillä miettinyt samaa. Kyllä mä sanon, että se on vähän niinku siinä rajamailla. Se vähän riippuu tavallaan ihmisestäkin jopa. Mä en itse pelkää liikkua kaupungissa tai että kokisin sen turvattomaksi.

Kasimir: Vähän samaa mieltä tässä, että onhan siellä nyt jotain paikkoja missä nyt enemmän hengailee ja liikkuu epämääräisempää porukkaa.

Niko: Onko ne erityisesti huumeiden käyttäjät, jotka teille tekee sen turvattomuuden tunteen?

Jaakko: Juurikin niinku tämä.

Niko: Kysyn tätä sen takia, koska kaupunki on kaupunki vain, jos sillä on keskusta ja keskus. Sen pitäisi olla paikka, jossa jokainen viihtyy ja kokee olonsa turvalliseksi, ja jonne on kiva tulla. Samaan aikaan pitäisi olla turvallista mutta kuitenkin tapahtumia ja elämää. Sen takia tämä on meille tärkeä asia.