Koulusovittelijat Sanna Heikkinen ja Salwan Ghazi ovat kulkeneet kaupungin ylä- ja alakouluilla työparina syyslukukauden 2023 alusta asti. Työnkuvaan kuuluu kuunnella lapsia ja nuoria ja kaikkia koulussa työskenteleviä, jotka ovat joutuneet tai saattavat joutua ristiriitatilanteisiin.
Tavoite on ennaltaehkäistä ja sovitella kiusaamista, väkivaltaa, jengiytymistä ja muita kielteisiä ilmiöitä, joissa lapsi tai nuori on osallisena. Vain aikuisten väliset kiistat ja asiat, joista on tehty rikosilmoitus, eivät kuulu koulusovittelijoille.
Opetusministeriön tukema kehittämisprojekti päättyy tämän vuoden lopussa, ja sitä ennen toiminta halutaan osaksi koulujen arkea. Hankkeen puitteissa kehitetään perusopetuksen yhteistyötä poliisin ankkuritoiminnan ja sen kanssa jo yhteistyötä tekevien nuoriso-, sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Mukana ovat myös kaduilla työtä tekevät järjestöt ja seurakunnan erityisnuorisotyö, sillä häiriöt ja rikokset, kuten huumeidenkäyttö, näkyvät sekä koulussa että vapaa-ajalla.
Maahanmuuttajan pelot muistissa
Moniammatillinen ote näkyy parina työskentelevien Heikkisen ja Ghazin taustoissa. Heikkinen on työskennellyt Hämeen sovittelutoimistossa sovittelunohjaajana ja vapaaehtoisena rikos- ja riita-asioissa ja lähisuhdeväkivallan sovittelussa. Hänellä on myös terveydenhuollon, talousoikeuden ja johtamisen opintoja.
Ghazi on tehnyt töitä nuorisotoimessa ja toiminut arabian kielen tulkkina. Hän on suorittanut Suomen pakolaisavun koulutuksia ja restoratiivisten menetelmien koulutuksen sovittelua varten. Hän on saapunut Suomeen pakolaisena kahdeksan vuotta sitten, joten maahanmuuttajan ongelmat ja pelot ovat hyvin muistissa.
– Täydennämme toisiamme, koska minulla on vankka sovitteluosaaminen, Salwan taas tuntee paljon nuoria ja etenkin maahanmuuttajanuoria ja voi taustansa puolesta saada heihin paremmin yhteyden, Heikkinen sanoo.
– Tässä työssä tärkeintä on kokemus haastavista tilanteista, joissa nuoret yleensä ja maahanmuuttajanuoret joutuvat. Minä olen kokenut niitä paljon, koska saavuin Hennalan vastaanottokeskukseen kielitaidottomana enkä ymmärtänyt myöskään yhtään sitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii, Ghazi kertoo.
Ajoissa puuttuminen tärkeää
Vaikeuksista huolimatta Ghazi on onnistunut hankkimaan suomen kielitaidon, koulutusta ja useita työpaikkoja. Silti tutustuminen suomalaisiin on ollut vaikeaa, ja etenkin aluksi hän koki tulleensa torjutuksi. Tunne olisi voinut muuttua vihaksi tai välinpitämättömyydeksi sääntöjä kohtaan, niin kuin osan kohdalla tapahtuu.
Maahanmuuttajanuoret eivät ole ainoita, jotka häiriköivät ja jengiytyvät. Oman tai vanhempien puutteellisen kielitaidon ja kulttuurituntemuksen vuoksi heillä on kuitenkin suurempi riski joutua vaikeuksiin. Siksi kouluilla työskentelee myös kolme kulttuuritulkkia. Kaksi heistä puhuu arabiaa ja yksi kurdia. Kouluissa toimii myös venäjän-, turkin- ja ukrainankielisiä ohjaajia.
– On tärkeää, että koulumaailmassa tunnistetaan se, mitä on olla maahanmuuttaja Suomessa. Monet vanhemmat pelkäävät aiempien kokemusten perusteella poliisia tai uskovat, että lastensuojelu ottaa lapsen huostaan. Siksi he eivät uskalla puuttua lasten ja nuorten käytökseen, ja osa maahanmuuttajanuorista käyttää tätä hyväkseen, Ghazi kertoo.
Moni konflikti saa alkunsa pienestä sanailusta ja väärinymmärryksestä, joten siihen puuttuminen ajoissa on tärkeää. Hankkeen aikana annetaan koulujen työntekijöille koulutusta, jolla vahvistetaan restoratiivista työotetta eli kykyä kuunteluun, kohtaamisiin, ihmisten välisten suhteiden eheyttämiseen ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen.
– Olen sitä mieltä, että nuorten tunnetaitojen vahvistaminen olisi aiempaa tärkeämpää. Yritämme tuoda esille, miten asia vaikuttaa kaikkiin osapuoliin ja miten sanoilla ja teoilla on seurauksensa. Kerromme myös vastuista ja seurauksista, jotka on pystyttävä kantamaan teoistaan, Heikkinen kertoo.
Tilanteista voi oppia
Yksi tärkeä tavoite on tehdä selväksi, mitä sovittelu on ja miten se eroaa jo kouluissa käytössä olleista työmuodoista. Pääperiaatteita ovat puolueettomuus, vaitiolovelvollisuus ja maksuttomuus.
– Tulemme ulkopuolelta, kuuntelemme kaikkia osapuolia ja tuomme työhön eri näkökulmia. Emme syyllistä nuoria vaan haluamme kertoa heille, että he ovat tärkeitä ja voivat oppia tilanteesta. Meillä on myös seuranta eli tapaamme uudestaan ja voimme ohjata nuoria eteenpäin muiden työntekijöiden ja viranomaisten luokse, Heikkinen tiivistää.
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuvat: Lassi Häkkinen
Juttu julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 1/24.