Toimit Launeen asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtajana ja sen lisäksi olet mukana toista kautta Lahden eteläisessä kumppanuuspöydässä. Mikä asukasyhdistystoiminnassa motivoi sinua?
Se on tosi mielekäs, virkistävä ja innostava harrastus. Saan paljon iloa ja energiaa, kun olen tekemisissä ihmisten kanssa. On kivaa, kun on yhteisiä tavoitteita, oli kyse sitten yhteisöllisyyden lisäämisestä tai iloisten kokemusten aikaan saamisesta. Esimerkiksi se, kun sai järjestää Launeen historiakierroksen Puksu-junalla, oli tosi hauska juttu.
Minkälaista toimintaa Launeen asukas- ja omakotiyhdistyksellä on?
Yhdistys on kohta 78-vuotias, joten se on ehtinyt tehdä vuosien saatossa vaikka mitä. Toiminta on nykyisin vapaa-aikaan keskittyvää kevyttä toimintaa, sellaista mihin alueen asukkaan on helppo osallistua.
Yhteistyö Launeen kirjaston kanssa on sujuvaa. Olen tyytyväinen, kun meillä on kirjasto tässä näin keskeisellä paikalla ja saamme käyttää sitä maksutta. Perinteisempiä tapahtumiamme ovat pikkujoulut ja kevätkarnevaalit. Niiden lisäksi olemme järjestäneet ajankohtaisia tapahtumia, kuten jäteilta, lupiinitalkoot, EU-vaalikahvila ja keskusteluilta Launeen asioista, kuten kirjastosta.
Jaamme vuosittain Vuoden launeelainen -tunnustuksen, jonka idea on kiittää saajaa lähiyhteisön hyväksi tehdystä työstä. Haluamme osoittaa palkinnon saajalle arvostusta ja kertoa, että hänen toimintansa koetaan tärkeäksi.
Moni yhdistys potee nykyisin tekijäpulaa. Miten te olette saaneet aktiivisia ihmisiä mukaan toimintaan?
Puheenjohtajana koen tärkeimmäksi huolehtia siitä, etteivät mukana olevat uuvu ja että meillä on kivaa. Keskustellaan suunnitelmista ja tehdään asioita maltillisesti. Kaikilla pitää olla sopivasti töitä, eikä saa olettaa miten paljon ja mitä ihmiset ovat valmiita tekemään. Jokaisella riittää arjessa velvollisuuksia, joten on pidettävä huoli siitä, ettei harrastus tunnu taakalta. Pitää muistaa pitää homma ilon puolella. Kun omalla porukalla on kivaa, se välittyy ulospäin ja mukaan yleensä tulee uusia tekijöitä.
Uusien yhdistystoimijoiden rekrytoinnissa on parasta olla rehellinen, eikä vähätellä työmäärää tai värvätä puolipakolla. Osallistuminen vie aikaa ja vaatii sitoutumista, mutta se tarkoittaa myös kivoja asioita: asukasyhdistystoiminnassa pääsee tekemään kansalaistoimintaa ruohonjuuritasolla oman alueen hyväksi ja omaksi iloksi. Viheliäisintä on se, jos taskussa odottaa puheenjohtajan nilkkapanta, joka lyödään kiinni heti, jos joku osoittaa vähänkään kiinnostusta. Pitää antaa mahdollisuus tulla mukaan ja lähteä pois.
Mitä ajattelet yhteistyöstä kaupungin kanssa? Millaisia toiveita sinulla on?
Luulen, että kaupungin tuki on elinehto monelle asukasyhdistykselle. Ei tällainen pienivarainen yhdistys voisi järjestää tapahtumia, jos pitäisi aina maksaa tilavuokraa. Asukasyhdistykset ovat tarpeineen erilaisia, mutta tietyn alueen asukkaiden yhdistyksiä, ja sillä tavalla tiiviisti osa kaupunkia. Olisi hassua, jos kaupungin kanssa ei olisi mitään yhteistyötä.
Toivon tietysti, ettei osallisuustoiminnasta leikattaisi kohtuuttomasti tässä huonossa taloustilanteessa. Kaupungin järjestämät yhdistysillat ovat tosi hyödyllisiä tilaisuuksia ja maksuton välinelainaamo ehdottoman tärkeä tuki. Asukasyhdistystoiminnassa oleellista on myös, että toiminta pysyy lähellä asukasta. Se lisää yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tutummat naapurit, sitä turvallisempi naapurusto.
Mikä Lahdessa on parasta?
Lahti on ihan maailman paras paikka! Olen Hartolasta, mutta asuin pitkään Lounais-Suomessa. Muutin muutama vuosi sitten Lahteen ja se oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Minusta tuntui, että tulin kotiin. Lahdessa on kaikkea mitä ihminen tarvitsee.
Teksti: Johanna Kalliomaa
Kuva: Juha-Pekka Huotari
Artikkeli julkaistu Kaupunkilainen -lehdessä 2/24.