Helsinkiläiset Marjo Väyrynen ja Esa Mikkonen veivät eräänä keväänä Sansa-koiraansa pentunäyttelyyn Messilään. He päättivät ajaa Lahden kautta takaisin kotiin Jalkarannantietä pitkin.
– Oli kaunis toukokuinen sää. Koivujen lehdet värisivät vaaleanvihreinä ja rantamaisema kimmelsi. Uitimme Sansaa koirarannassa Myllysaaren kupeessa. Ihasteltiin, miten upea paikka, Esa muistaa.
Kummallakaan ei ollut aiempaa kokemusta Lahdesta. Esa on kotoisin Lieksasta ja Marjo Oulusta, tiet olivat molemmilla vieneet Helsinkiin. Korona-aikana etätöitä tehdessä Helsingin kaksio alkoi tuntua liian pieneltä. Molempien työnantajat mahdollistavat hybridimallilla työskentelyn.
– Jo jonkin aikaa halusin muuttaa muualle. Etsimme taloa aluksi lähinnä Uudeltamaalta. Ostimme neljä vuotta sitten auton Lahdesta ja kävimme samalla reissulla lounaalla. Huvikseen katsoimme täällä talojen hintoja, ja ne yllättivät huokeudellaan. Sen oivalluksen kautta päätimme keskittää talon etsinnän Lahteen, Marjo kertoo.
Etätyöt ja helppo junamatka
Jalkarannasta löytyi mieluisa omakotitalo ja nyt Marjo ja Esa ovat olleet lahtelaisia yli kolme vuotta. Helsingissä pankki- ja viestintäalalla työskentelevä pariskunta tekee pääosin etätöitä. Toimistopäiviä on yleensä kerran tai kaksi viikossa.
– Meillä on sopimus, kun jommallakummalla on lähityöpäivä, toinen heittää autolla rautatieasemalle. Se kestää parikymmentä minuuttia eli eipä juuri mitään. Junamatkakin on todella kätevä, noin 50 minuuttia. Kummallakin on Helsingin päässä toimisto kävelymatkan etäisyydellä rautatieasemalta, Esa sanoo.
Kun kodissa on tilaa, molemmat saavat tehdä rauhassa työnsä omilla työpisteillään eri huoneissa. Alakerrassa on sauna- ja harrastetila. Sinne voivat myös muualla asuvat ystävät majoittua yökyläilemään. Tämä on jopa syventänyt ystävien kanssa yhdessä vietettyä aikaa.
– Käymme heidän kanssaan esimerkiksi teatterissa ja ulkona syömässä. Lahdessa löytyy tekemistä ja kivoja keikkoja. Torvi on todella ainutlaatuinen ja intiimi keikkapaikka. Myös Malva on huippukohde, Marjo kuvailee.
Snookeria, kirppiksiä ja luontoa
Esan harrastaa on snookerin pelaamista, mihin hän löysi helposti oman yhteisön Lahdesta. Toisena harrastuksenaan hän rakentaa kitaroita kansanopiston kurssilla. Marjo tykkää kierrellä kirpputoreja, joista löytyy usein sopivia sisustustavaroita 70-luvulla rakennettuun kotiin. Sansan kanssa ulkoilu on vaivatonta lähiluonnossa, ja Salpausselän lukuisat reitit ovat tulleet tutuiksi.
– Täällä on ollut helppo tutustua ihmisiin. Kun muutimme, meillä kävi aluksi paljon rakennusalan ammattilaisia remonttia tekemässä. Jo silloin hoksasimme, että täällä kanssakäyminen on välitöntä, Esa sanoo.
– Myös asiakaspalvelutilanteissa huomaa, että ihmisillä on aikaa ja tilanteet ovat rentoja eikä yleensä tarvitse jonottaa. On tavallista, että esimerkiksi bussipysäkillä joku alkaa jutella. Olen oppinut juttelemaan takaisin, Marjo nauraa.
Lahti on tarjonnut pariskunnalle elämänlaatua. Elinkustannukset ovat samat Lahdessa isossa talossa kuin Helsingin kaksiossa.
– Moni ajattelee jäävänsä jostakin paitsi, jos muuttaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulta Lahteen, vaikka haluaisikin asua väljemmin. Täällä saa sellaista laatua elämään, mihin ei olisi varaa pääkaupunkiseudulla, Marjo sanoo.
Yksi unelma pariskunnalla on, joka saattaa toteutua jo tulevana kesänä: vene, jolla pääsisi Vesijärveä kauemmas.
Teksti: Maija Joutjärvi
Kuvat: Lahden kaupunki / Lassi Häkkinen
Lue lisää Lahteen muuttaneiden tarinoita.