Maaperää katujengien itämiselle on Lahdessakin – jengityöntekijät tekevät ehkäisevää työtä

Suomen suurimmissa kaupungeissa on havaittu merkkejä katujengeistä. Uutisotsikot kertovat usein nuorten rikollisuuden ja väkivaltaisuuden lisääntymisestä. Lahdessakin nuorten muodostamat porukat ja nuorisorikollisuus ovat viime vuosina herättäneet keskustelua.

Lahden kaupungilla on viime syksystä lähtien toiminut kolme jengiytymisen ehkäisyyn tähtäävää hanketta, joista nuorisopalveluiden jengityö keskittyy suoraan nuorisorikollisuden ja väkivaltaisen käyttäytymisen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Jengityössä kohdataan alle 25-vuotiaita nuoria, joilla on rikollista tai väkivaltaista käyttäytymistä sekä nuoria, jotka ihannoivat rikollista kulttuuria.

Hankkeessa työskentelee kolme työntekijää, joilla kaikilla on kokemusta nuoruuden nurjemmasta puolesta työskenneltyään aikaisemmin päihdetyössä ja lastensuojelussa.

Aapo Mikander ja Denis Nikkinen jalkautuvat ympäri Lahtea nuorten epävirallisille kohtaamispaikoille, kuten kauppakeskuksiin, koulujen pihoille, Alatorille ja muihin nuorten suosimiin paikkoihin. Jalkautuvassa työssä pyritään kohtaamaan niitä nuoria, jotka jäävät muuten aikuiskontaktien ulkopuolelle. Valtteri Tikka vastaa jengityön yksilötyöstä, jossa nuorten kanssa käydään keskustelua rauhallisessa ympäristössä toimistolla tai esimerkiksi koululla, tarvittaessa myös perheenjäsenten tai kavereiden kesken.

Nuorten ryhmät sekoittuneet

Kolmikolla on hyvä käsitys lahtelaisten nuorten mielenmaisemista ja pinnan alla tapahtuvista ilmiöistä. Onko Lahti vaarallinen paikka nuorille?

– Ei sen vaarallisempi kuin muutkaan keskisuuret kaupungit. En sanoisi, että Lahdessa on määritelmän täyttäviä katujengejä. Meillä on nuorten muodostamia porukoita, joissa tehdään myös törkeitä rikoksia, mutta toiminta ei ole järjestäytynyttä, Tikka tiivistää.

Varsinaisia katujengejä yhdistää verkostomaisuus, nuori ikärakenne sekä huumausaine- ja väkivaltarikollisuus. Jengeillä on yhteys kaupunginosaan, ja sosiaalisella medialla ja populaarikulttuurilla on merkitystä jengien maineen rakentamisessa.

Tikka tarkentaa, että Lahdessa nuorten porukat tekevät ryöstö- ja väkivaltarikoksia ja jonkin verran kauppaa päihteillä, pääasiassa sähkötupakalla ja jonkin verran kannabiksella. Meininki on kuitenkin hyvin kaukana siitä, mitä esimerkiksi Tukholman Rinkebyssa tapahtuu. Julkisessa keskustelussa nämä nuorten tekemät rikokset ja Tukholman jengirikollisuus ovat sekoittuneet.

Tukholman esikaupunkialueella sijaitseva Rinkeby on yksi tunnetuimmista alueista, joissa jengiytyminen ja siihen liittyvät rikokset ovat kasvaneet merkittäväksi ongelmaksi. Rinkebyn jengiytyminen on osa laajempaa ilmiötä, joka liittyy Ruotsin suurkaupunkien lähiöiden sosiaalisiin haasteisiin, kuten segregaatioon eli yhteiskunnalliseen eriytymiseen, köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

Suomessa jengitilanne on poliisin mukaan huomattavasti rauhallisempi, eikä samanlaista jengiytymistä ole tapahtunut. Maahanmuuttajien sopeutuminen Suomeen on ollut Ruotsia onnistuneempaa, segregaatiota on pyritty tietoisesti välttämään, ja sosiaalipalvelut ovat toimineet tehokkaammin syrjäytymisen ehkäisyssä.

– Nuorten ryhmät meillä Lahdessa ovat tällä hetkellä sekoittuneet. Ei ole erikseen asuinalueisiin tai etnisiin taustoihin keskittyneitä porukoita, ei ole Mukkulan jengiä ja Ahtialan jengiä. Nuoret liikkuvat porukasta toiseen. Osa nuorista on hyvin verkostoituneita ympäri kaupunkia ja matka saattaa saman illan aikana viedä kaupungin päästä päähän, Tikka kertoo.

– Lahdesta porukkaa käy Helsingissä ja toisin päin. Iso osa liikkumisesta on huoletonta kavereiden tapaamista, mutta pieni osa liittyy rikolliseen toimintaan. Luodaan tai ylläpidetään verkostoja isolle kirkolle, Nikkinen lisää.

Nuoret tapaavat kerääntyä erityisesti talvisin sisätiloihin, kuten ostoskeskuksiin ja parkkihalleihin. Harvemmin on yhteenottoja ja erimielisyyksiä, yleensä nuoret viettävät vaan aikaa. Joskus touhu saattaa yltyä sellaiseksi, että tulee ylilyöntejä ja jotain sotketaan tai rikotaan.

Roadman-ilmiö puhuttaa

Muutaman vuoden ajan yksi sana nousee esiin nuorisosta keskustellessa: roadman. Brittiläinen termi viittaa lähiöiden jenginuoriin, jotka omaksuvat tietynlaisen pukeutumistyylin ja musiikkikulttuurin. Roadmaneihin liitetään usein rikollisuutta ja väkivaltaa sekä isommalla porukalla toimimista. Suomessa ei varsinaista roadman-ilmiötä ole, mutta tietyt elementit ovat valuneet myös lahtelaiseen nuorisokulttuuriin.

Jengityössä tehdään töitä kahden joukon kanssa. On pieni joukko nuoria, jotka ovat tehneet vakavia tai toistuvia rikoksia. Sitten on paljon suurempi ryhmä rikollista kulttuuria ihannoivia pikku-roadmaneja, jotka saattavat parveilla vanhempien mainetta hankkineiden nuorten ympärillä. Osalla heistä saattaa olla taustalla yksittäisiä rikoksia, pahoinpitely tai vastaava, mutta ei läheskään aina.

– Pikku-roadmaneja on varmasti joka paikkakunnalla. Vaikka ilmiöön liittyy negatiivisia asioita, on valtaosalla kyse ulkoisesta tyylistä. Se myös läikkyy puheeseen ja käytökseen, saatetaan uhota ja öyhöttää. Jos keskustassa tulee vastaan isompi, tietyllä tapaa pukeutuva porukka, voi vetää nopeasti johtopäätöksen, että nyt tuossa menee joku jengi. Ihmisten pelkoihin liittyy usein tietämättömyyttä, Nikkinen kertoo.

Nuoret hakevat tapoja erottua

Nuorten halu itsenäistyä ja erottautua ei ole uutta. Huomion herättäminen ja rajojen kokeilu on osa oman identiteetin löytämistä. Kyseessä on samankaltainen ilmiö kuin 1990-luvulla, jolloin räppiä kuluttavien ajateltiin olevan kriminaaleja. Tai 1980-luvulla, jolloin metallimusiikkia kuuntelevien ajateltiin palvovan saatanaa.

– Nuoret ovat aina hakeneet tapoja erottua. Erityisesti silloin, jos ei muuten tule kohdatuksi tai nähdyksi. Kuulumalla johonkin ryhmään nuori saa osakseen tietynlaista hyväksyntää, mitä ei muualta välttämättä saa, Nikkinen kuvailee.

– Näin homma menee nuorten katukulttuurissa, mutta myös toistuvia rikoksia tekevien nuorten ryhmissä. Ryhmässä olet joku, sulla on merkitystä. Aikuisilla pitäisi olla nuorelle tarjota joitain vaihtoehtoja. Ihan turha mennä sanomaan, että lopeta hölmöily, jos se tarkoittaa nuorelle yksinäisyyttä ja kaiken tutun hylkäämistä, Mikander painottaa.

– Osalla nuorista rikoskulttuurin ihannointi ja viranomaisvastaisuus on tosi vahvaa. Mutta usein siinä vaiheessa, kun meno menee tarpeeksi vakavaksi, ihannointi loppuu. Realiteetit tulee vastaan, kun itselle tai kaverille käy riittävän huonosti.

Ei aina pahat mielessä

Nuorten keskinäisissä riidoissa ja välienselvittelyissä kyse ei yleensä ole silmittömästä väkivallasta.

– Tuntuu, että koronan jälkeen nuorten taidot ratkaista erimielisyyksiä ovat heikentyneet. Normaalin keskustelun jälkeen saatetaan hypätä heiluttamaan nyrkkejä. Osa saattaa joutua pitämään kiinni kovan jätkän maineestaan. Jotkut tappelevat, koska kaikki, mukaan lukien aikuiset olettavat sitä. Jostain pienestä nujakasta tai vaikka pieleen menneestä vapekaupasta voi kasvaa koston kierteenä joukkotappelu.

Pitääkö Lahden nuorista siis olla huolissaan?

– Ei varsinaisesti. Mutta toivon, että nuoret tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi. Ja että heidät kohdataan koulussa, kotona ja vapaa-ajalla, Nikkinen tuumaa.

Hän toivoo myös, että maalailluista uhkakuvista ei muodostuisi ennakkokäsitystä nuoria kohtaan.

– Jos kohtaa nuorisoporukan, niin ensimmäisenä ajatuksena ei tarvitse olla, että noilla on pahat mielessä. Nuo ne rötöstelee ja pilaa kaikki paikat.

Monesti pahoinvointi kasautuu

Lahtelaiset nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin, ja hyvinvointi kasvaa. Suurissa vaikeuksissa olevia nuoria on vähän, mutta väkivallan kulttuuria ihannoivia nuoria on enemmän.

– Tänä päivänä nuoret voivat ehkä kokonaisuutena paremmin kuin koskaan aiemmin. Polarisaatio on kuitenkin vahva. Eli iso osa nuorista voi ihan hyvin, mutta pienellä osalla nuorista menee entistä huonommin, Tikka kiteyttää.

– Monesti pahoinvointi kasautuu ja ilmiöitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Rikoksilla oireilevan nuoren ympärillä voi olla suuri joukko ammattilaisia, mutta silti nuoren elämäntilanne ei muutu parempaan. Tarvitaan yhteistyötä eri ammattilaisten kesken, mutta ennen kaikkea aikuisten kesken.

Mitä vanhempana voi tehdä?

– Ole kiinnostunut omasta lapsestasi ja vähän lapsen kavereistakin. Kysele kuulumisia, sovi säännöistä. Perusasioita. Jos jokin asia tuntuu liian oudolta, se todennäköisesti on sitä. Eli jos lapsen vaatekaappiin alkaa ilmestyä kahden tuhannen arvoisia untuvatakkeja tai nuorella on äkkiä iso määrä käteistä, on hyvä käydä keskustelua ja kysyä, mistä viiskymppiset lompakossa ovat peräisin.

Kohtaaminen voi vaikuttaa asioiden kulkuun

Signaaleja kannattaa tulkita normaalia herkemmin myös silloin, jos nuoren kaveripiiri vaihtuu yllättäen.

– Kavereiden vaihtuminen ei sellaisenaan ole huono asia, mutta siihen on hyvä kiinnittää huomiota. Auttaa paljon, jos huoltajana tuntee ainakin osan oman nuoren kavereista. Hyvä olisi verkostoitua kavereiden vanhempien kanssa. Jos yksi nuori polttaa pilveä, on todennäköistä, että sitä tekee porukassa joku toinenkin, Tikka sanoo.

– Jos esimerkiksi joku on pahoinpidelty koulumatkalla tai joku on ottanut yliannostuksen lääkkeitä ja alkoholia perhepuistossa, liikkuu tieto snäpissä nopeasti nuorten kesken. Vaikka omalla nuorella ei olisi kosketuspintaa itse asiaan, hän mahdollisesti tietää siitä. Kotona voi ainakin ohimennen kysyä, onko sellaista tai tällaista tullut vastaan. Sillä aikuinen luo kenttää keskustelulle ja näyttää, että myös vaikeista asioista voi puhua, Tikka muistuttaa.

Jengityöntekijöiden ykköskeino vaikuttaa asioiden kulkuun on kohtaaminen. Mennään kohti ja otetaan myös vaikeita asioita puheeksi. Suuri osa kohtaamisesta on myös kevyttä keskustelua ja huonoja vitsejä. Huumori on tärkeä työkalu etenkin silloin, kun toimitaan muuten synkkien asioiden keskellä.

– Asioille ja itselleen pitää pystyä nauramaan. Se tekee asioista myös helpompia käsitellä, Mikander toteaa.

– Nuorilla on suuri tarve puhua ja se vaatii sitä, että joku oikeasti kuuntelee. Edelleen Suomessa elää vahvana puhumattomuuden kulttuuri. Sitä tässä yritetään samalla murtaa, Nikkinen naurahtaa.

Aikuiset sortuvat herkästi kauhistelemaan tai tuomitsemaan etenkin rikollisuuteen, väkivaltaan ja päihteisiin liittyviä asioita. Usein tuomitseminen katkaisee keskustelun nopeasti ja nuorelle jää tunne, ettei häntä kuultu. Kuuntelu ei ole sama asia kuin hyväksyminen.

Keskusteluyhteys auki

Jengityöntekijät puhuvat nuorten kanssa ihan mistä vain. Tärkeää on pitää keskusteluyhteys auki. Jotkut kyselevät elämänohjeita, joitain tsempataan. Jos nuori on muuttamassa omaan asuntoon, hän voi kysellä siihen liittyviä käytännön asioita. Nuorten kanssa keskustellaan myös turvallisuudesta ja terveestä järjenkäytöstä.

Lahtelaisnuoret saavat jengityöntekijöiltä paljon kehuja huumorintajustaan. Huonoja nuoria ei ole, mutta erilaisia vaikeuksia voi tulla nuorille siinä missä aikuisillekin. Vaikeuksilla voi olla tapana kasaantua, joten niihin puuttuminen jo alkuvaiheessa on tärkeää.

Jengityöntekijät peräänkuuluttavat aikuisilta inhimillistä kiinnostusta toisista, välittämistä ja yhteisöllisyyttä.

– Älkää jääkö asioiden kanssa yksin niin nuoret, huoltajat kuin ammattilaisetkaan! Kysykää jeesiä. Kun asiat ovat omassa päässä, ne tuntuvat aina paljon isommilta. Kun asioista puhuu, niitä voidaan käsitellä ja pohtia yhdessä ratkaisuja, miten tilanteessa voisi edetä. Kaveri mukaan, jos ei yksin juuri silloin pysty.

Teksti: Essi Niemelä
Kuvat: Antti Sepponen

Juttu julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 2/24