Lahtelaisuus nousee näyttelyssä merkittävään osaan – myös näyttelyn tekijöiden kautta. Palkittu lahtelaismuotoilija Tapio Anttila on vastannut näyttelyn arkkitehtuurista ja ilmeestä.
Anttila sanoo, että lahtelaisuus on luontevaa, sillä kaupunki oli pitkään suomalaisen huonekaluteollisuuden keskus.
Esillä olevat huonekalut ovat museon Asko-kokoelmasta ja tarjoavat näkökulman lähinnä 1950–1970-lukujen kalusteisiin ja niiden suunnittelijoihin. Nähtävänä on muutamia klassikoita mutta enimmäkseen kodeissa tyypillisiä kalusteita, joiden valintaan ei todennäköisesti vaikuttanut suunnittelija.
Kurkistus kalusteisiin vie mummolaan
Kurkistus kalusteisiin on taattu nostalgiamatka: tällaistahan meillä tai mummolassa oli tai näitä näin mainoksissa. Tuttu voi monelle olla esimerkiksi Esko Pajamiehen Bonanza-sohvakalusto (1967). Se sai nimensä lännensarjasta, ja muotokielikin on jyhkeän lännenhenkinen. Kalusto myi vuosia hyvin myös ulkomailla, ja nyt sitä suosivat retroilijat.
Ilmari Tapiovaaran Fanett-tuolin todennäköisesti tunnistavat kaikki. Fanett on Anttilan mukaan sekä designpiirien arvostama klassikko että tuote, jota myytiin miljoona kappaletta. Tapiovaara teki tuolin alun perin ruotsalaiselle tehtaalle, ja Askon mallistossa se oli 1950-luvun puolivälistä. Tapiovaara onnistui Anttilan mielestä luomaan oman versionsa tavanomaisesta pinnatuolista, mitä voi pitää saavutuksena.
Eero Aarnion klassikko on kuuluisa – ja kallis – Pallotuoli, joka iski koko maailman tajuntaan Kölnin huonekalumessuilla 1966. Näyttelyssä pääsee muuten virtuaalilasein aistimaan messutunnelmaa. Mutta moniko tietää, että 1970-luvun alun edullinen käyttötuoli, Upo-tuoli numero 23, oli Aarnion käsialaa? Sitä näkyi suurin määrin julkisissakin tiloissa ainakin vielä 1980-kuvulla, yleensä punaisena. Jussi Peipon Hidalgo-hyllystön (1964) kaltaiset kirjahyllyt täyttivät olohuoneissa kokonaisia seiniä ja ovat osa suomalaista visuaalista perimää.
Taideaarteena rakastettu Keitele
Taideaarteista yleisön rakastama on Akseli Gallen-Kallelan Keitele (1905) – yksi niistä neljästä. Sitä ei ole nähty aikoihin Lahdessa eikä Suomessa vaan teos on kiertänyt maailmalla ja levännyt. Nyt se on lähes pysyvästi esillä Malvassa.
Teos kuuluu hohtavimpana helmenä Viipurin taidemuseolta Lahteen evakuoituihin taideaarteisiin. Lahteen pelastettiin kaikkiaan 70 teosta, jotka avaavat näkymiä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen suomalaiseen ja ulkomaiseen maalaus- ja veistotaiteeseen. Juuret esittelee niistä 40.
Teokset vievät tunnelmasta toiseen. Johannes Takasen marmoriin hakattu ylevän kaunis Venus ja Amor (1875) ja arkista linja-automatkaa kuvaava tummasävyinen Janne Muusarin Linja-autossa (1935) edustavat omanlaisiaan ääripäitä. Ivan Aivazovskin Kuutamomaisema Napolista (1842) on romanttinen kurkistus eksoottiseen maisemaan.
Julisteet avaavat Suomen historiaa
Lahden julistemuseo perustettiin 1975, ja kokoelmissa on noin 70 000 julistetta. Juuret-näyttelyyn on koottu 42 julistetta, jotka avaavat Suomen historiaa 1920–1970. Videolla on nähtävänä 240 julistetta lisää.
– Omaa aikaansa heijastavat esimerkiksi raittiusjulisteet, joiden tyyli on aika humoristista nykynäkökulmasta. Toisaalta julisteet esimerkiksi Askon brändin luojina olivat graafisesti tosi laadukkaita – samoin kuin olympiajulisteet sekä Finnairin ja kotimaan matkailun julisteet, Anttila sanoo.
Suomessa on aina ollut aikaa kahville ja pullalle. Sen todistavat myös vanhat julisteet. Vappuna on nautittu simaa ja tippaleipiä.
Juuret – Aarteita kokoelmista 29.4.2022 alkaen, Malvan viiden kerros.
Teksti: Leena Huovila
Tämä artikkelin osa julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 1/22. Lue kaikista Malvan näyttelyistä näköislehdestä.