Aivan Urheilukeskuksen hyppyrimäkien takana ulkoilijat suihkivat ohi juoksemalla, sauvakävelemällä ja maastopyörillä. Eeva Ratalahti ohjaa hieman sivummaksi polulta ja pyytää pysähtymään. Sen jälkeen alamme käydä metsäkokemusta läpi aisti kerrallaan.
– Ei haittaa, vaikka taustalta kuuluu liikenteen tai läheisen leipomon melua. Voit antaa äänten mennä läpi miettimättä sen enempää, mikä lintu laulaa ja minkä merkkinen auto ajaa jossain, hän opastaa kuuloharjoituksessa.
Silmät kiinni -kuuntelun jälkeen katsomme kauas ja lähelle, kosketamme maata, haistamme käpyjä ja ehkä maistamme mustikkaa tai muuta metsän antia. Kun metsän tuntuun on päästy, Ratalahti pyytää osallistujaa etsimään itselleen mieluisan puun, jota vasten tehdään yksinkertaisia joogaliikkeitä ja niihin kuuluvia hengitysharjoituksia.
– Tarkoitus on ajatella, että ”olen metsässä, olen perillä, olen kotona”. Puut tekevät metsän ja siksi olemme ja teemme liikkeitä niiden kanssa.
Harjoitus jatkuu avauksilla, taivutteluilla, aurinkotervehdyksillä ja tasapaino- ja voimaliikkeillä, jotka voi tehdä puuta vasten. Halutessaan joogaaja voi ottaa kengät pois tai mennä maahan istumaan tai makaamaan, mutta sitä ei keneltäkään edellytetä. Siksi Ratalahti ei myöskään pyydä ihmisiä ottamaan joogamattoja mukaan vaan lähtemään metsään normaaleissa joustavissa ulkoiluvaatteissa.
Hengitys on keskeistä
Tahti on rauhallinen. Keskeistä on hengitys, joka ohjaa sekä liikettä että mieltä.
– Kun taivutan itseäni puuta vasten ja hengitän sisään ja ulos, en voi ajatella juuri mitään muuta. En enää edes välitä muista kulkijoista. Tosin välillä ihmiset tulevat kiinnostuneina kyselemään, mitä teemme. Silloin rikomme hetkeksi hiljaisuuden ja vastaamme lyhyesti, Ratalahti nauraa.
Tunnin metsäjoogasta noin 45 minuuttia on varattu hiljaisuudelle, jonka aikana ryhmä ei juttele. Osa ajasta kävellään, ja ohjaaja voi myös viedä osallistujia lähisuppaan tai muuhun elämykselliseen kohtaan, jota kaikki eivät suinkaan ole aiemmin huomanneet.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
– Havainnoimme luontoa mutta emme ala selittää sitä. Vaikka olemmekin metsästäjä–keräilijöiden jälkeläisiä, aina ei ole pakko sienestää tai määrittää lintuja.
Hiljaisen ajan lopuksi Ratalahti teettää osallistujilla mandalat niistä metsän materiaaleista, jotka ovat jokaisenoikeuden sallimia. Kävyt, irronneet oksat, varvut ja kaarnanpalat, marjat, sienet ja kukat muuntuvat kehämäisiksi taideteoksiksi, joiden tarkoituskin on palata takaisin luonnon kiertokulkuun.
Lopuksi on purkamisen ja juttelun aika. Vaikka moni haluaa jakaa kokemuksiaan metsästä, nimenomaan rauha ja keskittyminen toistuu palautteissa.
– Moni on sanonut, että ”oli ihanaa, kun ei tarvinnut jutella” tai ”on niin rento ja rauhallinen olo”. Muistutan siinä vaiheessa, että tämä onkin eniten kokemuksellinen harjoitus, jota voi tehdä myös itsekseen, jokaisen omassa lähimetsässä.
Kymmenen minuuttia riittää
Ratalahti kehitti metsäjoogan osana Lahden Euroopan ympäristöpääkaupunkivuotta 2021. Hänellä oli ennestään joogaohjaajan koulutus ja kokemuksia meditaatiosta ja erilaisista taideterapian muodoista. Hän on osallistunut myös projekteihin, joissa liikutaan ja tehdään taidetta yhteisöllisesti luonnossa.
– Huomasin, että halusin rauhoittua nimenomaan metsässä. Korona-aikana sosiaalinen puoli nousi vahvasti esiin, kun ihmisiä ei voinut tavata kuin ulkona etäisyyden päästä. Useat tutkimukset myös osoittavat, mitä terveysvaikutuksia metsällä on.
Rauhoittavan vaikutuksen lisäksi tunnetaan jo muun muassa metsän mikrobien vaikutus vastustuskykyyn ja erilaiset puista haihtuvat aromaattiset aineet ja öljyt, jotka lieventävät useita sairauksia. Ei ole sattumaa, että entisaikojen parantolat rakennettiin usein mäntykankaille.
Vaikka Ratalahti vetää ryhmiä työkseen muun muassa keväällä Wellamo-opistossa, hän mielellään suosittelee ihmisille omaehtoisia metsätuokioita.
– Jo kymmenen minuutin metsäkävelyn on huomattu laskevan stressiä. Lahdessa luonto on lähellä ihan joka puolella, joten menkää metsään!
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuvat: Lassi Häkkinen
Arikkeli on julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 2/23