Oppilaat ja henkilökunta ovat ottaneet monitoimitalo Auran omakseen

Tammikuussa loppiaisen jälkeen taloon muuttaneet oppilaat ja henkilökunta ovat jo hyvin ehtineet tutustua tiloihin ja niiden toimintaan. Talokierroksella Mäkelä tarkistaa vielä esittelyn lomassa yhden ja toisenkin yksityiskohdan. Pääosa on siinä kunnossa kuin pitääkin.

Lapset ja nuoret ovat solahtaneet koulutyöhön ilmeisen sulavasti, sen verran tehokkaasti he näkyvät ottaneen haltuunsa myös yhteisiä tiloja kuten käytävien sohvaryhmiä ja talon keskellä olevia Opinportaita. Taide- ja taitoaineiden luokat ovat myös ahkerassa käytössä.

– Kun pääsimme ennen muuttoa tutustumaan kädentaito- ja liikuntatilojen suunnitelmiin, ne näyttivät jo paljon hienommilta kuin aiemmassa koulussa. On myös isompia säilytystiloja välineille, Kerttu Toimela pohtii.

Niilo Rouhiainen on hänkin tyytyväinen avariin ja valoisiin opiskelutiloihin. Vaikka talo on iso, siellä pystyy keskittymään työhön. Rauhaa löytyy oman solun lisäksi erilaisista nurkkauksista, joihin pääsee tekemään itsenäisiä tehtäviä.

Kiitosta saa myös aiempaa parempi ruokailutila, joka on sijoitettu keskelle koulua. Kuutosluokkalaiset syövät yhdessä esikoululaisten kanssa, joten päivän aikana ehtii nähdä monen ikäisiä.

– On mukavaa, kun pääsee ruokailussa välillä istumaan sohville. Ruokakin maistuu, Rouhiainen vakuuttaa.

– On myös kiva nähdä pienempiä. Minulla on pikkuveli toisella luokalla, häntäkin näen useammin kuin ennen, vaikka olemme eri solussa ja syömme eri aikaan, Toimela täydentää.

Kuudesluokkalaiset huomaavat parannukset entiseen

Renkomäen kirjasto on monitoimitalon yhteydessä.

Kuudesluokkalaiset ovat Renkomäen eri koulujen kokemusasiantuntijoita, sillä he ovat ehtineet opiskella niin vanhassa koulussa, Renksussa, kuin väistötilassa eli Relassa. Jälkimmäinen lempinimi tulee sanoista Renkomäki Launeella, sillä väistötilat sijaitsevat entisen Launeen koulun pihassa. Koulutyö sujui väistötiloissakin, ja luokat pääsivät myös yhtenä päivänä viikossa liikunta- ja taide- ja taitoaineiden luokkiin vanhalle koululle.

– Odotimme kyllä sitä, että vielä pääsemme tänne uuteen taloon. Isosisko ja -veli ovat ehkä vähän kateellisia, kun eivät enää ehtineet tänne, Rouhiainen sanoo.

Relan luona kävi myös kirjastoauto. Jo aiemmin Renkomäessä kirjasto oli koulun vieressä, nyt se on jopa samassa rakennuksessa. Kerran viikossa onkin lukutunti, josta myös oppilaat iloitsevat. Lisäksi kirjastoa käytetään paljon myös tiedonhakuun, ja siellä järjestetään satutunteja ja kirjailijavierailuja. Moni viettää aikaa kirjastossa koulupäivän jälkeenkin.

– Ei tarvitse laittaa edes kenkiä jalkaan, jos menemme sisäkautta opettajan johdolla, Rouhiainen kertoo.

Ainoa arjen hankaluus löytyy naulakkotilasta, jonka kuutoset jakavat saman solun neljäs- ja viidesluokkalaisten kanssa.

– Naulakot ovat välillä täynnä ja niissä on ruuhkaa, jos aloitamme tai lopetamme koulun samaan aikaan, Rouhiainen kertoo.

Rehtori nyökkää ja muistuttaa, että ongelma on pahin talvella, kun paksuja vaatteita on paljon. Lisäksi naulakoissa vaihdetaan sukkasilleen tai sisäjalkineisiin, jotta rakennus pysyy siistinä. Se tosin sujuu rutiinilla.

– Olemme tottuneet jo aiemmin siihen, että sisällä ollaan ilman kenkiä, kaikki kolme vakuuttavat.

Tilat tukevat koulun pedagogista ideaa

Koulun pedagogista ideaa voidaan toteuttaa nyt tilojen puolesta, kuvassa Vet-solun opetustila Niittykylä.

Rehtori Mäkelä on erityisen iloinen siitä, että koulun pedagogista ideaa voidaan toteuttaa nyt tilojen puolesta. Opetusryhmät on jaettu soluihin ja jokaisessa solussa on jokaiselle luokka-asteelle kolmenlaisia muunneltavia tiloja: oven taakse suljettavia, haitariovin muunneltavia ja kokonaan oppimistorille avautuvia tiloja. Esikoululaiset ja ykkösluokkalaiset opiskelevat samassa solussa, kakkoset ja kolmoset omassaan ja nelosesta kuutoseen yhdessä sekä VET-opetus omassa solussaan. Soluilla on omat sisäänkäynnit ja niiden tilallinen struktuuri on samanlainen.

Kaikki eivät tee samaa, vaan luokka-asteen oppilaita voidaan ryhmitellä pedagogisen idean, Avocado-mallin, mukaan joustaviin oppimisryhmiin, joita tukevat kolme luokanopettajaa, laaja-alainen erityisopettaja ja koulunkäynnin ohjaaja. VET-luokissa opetuksesta vastaavat erityisluokanopettajat ja koulunkäynnin ohjaajat yhdessä tiiminä.

– Punaisessa oppimisryhmässä opetus on strukturoitua ja oppimiseen saa tukea pienemmässä ryhmässä tarpeen mukaan. Keltaisessa ryhmässä opiskelevat hallitsevat jo itsenäisen opiskelun ja yhdessä tekemisen taitoja. Vihreässä ryhmässä oppilaat voivat toteuttaa omia oppimiskokonaisuuksiaan itsenäisemmin ja valita vapaasti sopivan oppimispaikan, Mäkelä avaa pedagogista mallia.

Omat tilat käsitöille, kuvataiteelle, musiikille, LUMA-opetukselle ja liikunnalle ovat hyvin varusteltuja ja tukevat toiminnallista oppimista. Ne muuntuvat erilaisiksi laboratorioiksi ja tietenkin iltakäyttöön, mikä on monitoimitalon idea. Niilo Rouhiainen kertoo, että hänen isänsä käy liikuntasalissa lentopallossa.

Monitoimitalon on sijoitettu myös entinen Ali-Juhakkalan koulu, jonka oppilaat ovat vaativan erityisen tuen oppilaita esikoulusta yhdeksänteen luokkaan asti. Renkomäen kouluun yhdistetyllä VET-solulla on oma sisäänkäynti, piha ja ruokailutilat, jotta VET-lapset ja -nuoret voivat opettajien ja ohjaajien kanssa työskennellä rauhassa.

Meille oli myös yhden VET-oppilaan isosisko kertomassa pikkusiskostaan, siitä millaista on, kun sisko on erityinen. Se oli hyvä juttu, Toimela kertoo.

VET-oppilaat voivat käyttää myös koulun yhteisiä tiloja kuten aistitilaa. Teatteritilan näyttämöllekin on rakennettu hissi pyörätuolia varten. Myös VET-solun tiloista osa on iltakäytössä. Koko henkilökunnan yhteisessä taukotilassa, Huilissa, erilaiset ammattilaiset kohtaavat saman kahvinkeittimen ääressä.

Muissa soluissa on jo etukäteen haluttu kertoa erilaisuudesta pitämällä monimuotoisuutta etsimässä -työpajoja. Kaikki ovat päässeet tutustumaan VET-tiloihin, joissa on paljon apuvälineitä ja myös kunnolla tilaa niille.

– Meille oli myös yhden VET-oppilaan isosisko kertomassa pikkusiskostaan, siitä millaista on, kun sisko on erityinen. Se oli hyvä juttu, Toimela kertoo.

Töissä laaja kirjo eri alojen ammattilaisia

2. kerroksen oppimisaula on suosittu ryhmätyöskentelypaikka.

Mäkelä hoitaa talossa peruskoulun rehtorin töiden lisäksi toiminnanjohtajan työtä. Opettamaan hän ei enää ehdi, vaan lisätunnit kuluvat monitoimitalon järjestelyihin ja hoitoon. Hyvä yhteistyökumppani on talovastaava, joka mm. huolehtii turvallisuusasioista ja ottaa vastaan sijaiset ja vierailijat. Ovet ovat lukossa, joten taloon pääsee vain henkilökunnan päästämänä.

Talossa on perusopetushenkilöstön lisäksi esiopetuksen, kirjaston, opiskeluhuollon, keittiön, siivouksen ja kiinteistön- ja pihanhoidon henkilöstöä. Rehtorin ja toiminnanjohtajan työkenttä on laaja, sillä työntekijöiden varsinaiset työnantajat ovat Lahden kaupungin perusopetus- ja varhaiskasvatuspalvelut, kirjastopalvelut, Päijät-Hämeen Ateriapalvelut ja Päijät-Sote. Työntekijöitä koko talossa on tällä hetkellä n. 80 ja lapsia 470.

Harjoittelemme puolin ja toisin Lahden ensimmäisen elinkaarimallilla syntyneen monitoimitalon hallinnointia ja hoitoa. Onhan tämä ollut ainutlaatuinen tilaisuus päästä vaikuttamaan johonkin täysin uuteen. Jo aiemmin olen ollut kiinnostunut koulutyön kehittämisestä, Mäkelä sanoo.

Elinkaarimallin mukaisesti Caverion vastaa kiinteistön ja piha-alueen hoidosta 20 vuotta ja palkkaa mm. siistijät. Yhteistyötä on tehty monella tasolla jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, myös rakentamisesta vastanneen Skanskan kanssa. Mäkelä onkin suunnittelu- ja rakennusvaiheessa tutustunut sisältöjen lisäksi monenlaiseen tekniikkaan, joka vaikuttaa talon arkeen.

– Harjoittelemme puolin ja toisin Lahden ensimmäisen elinkaarimallilla syntyneen monitoimitalon hallinnointia ja hoitoa. Onhan tämä ollut ainutlaatuinen tilaisuus päästä vaikuttamaan johonkin täysin uuteen. Jo aiemmin olen ollut kiinnostunut koulutyön kehittämisestä, Mäkelä sanoo.

Työmäärä ei välttämättä vähene tilojen valmistuttua, mutta mielenkiintoa riittää. Vielä ensi kesänä rakennetaan ulkoliikuntakentät. Sitä ennen yksi tärkeistä asioista on saada kävijät oppimaan, miten Auraan kuljetaan ja missä pysäköidään. Kävellen pääsee suoraan Orimattilankadulta kirjastoon ja oppilashuollon tiloihin ja talon kiertämällä koulutiloihin, mutta Orimattilankadulla ei saa autolla pysähtyä edes saattamisen ajaksi.

Henkilöliikenteen pysäköinti- ja saattopaikat ovat koko talon yhteiset ja keskustan suunnasta tullessa vasta talon jälkeen, Lakkitehtaantien varressa. Huoltoliikenne kulkee turvallisuussyistä eri reittiä Miilunmäenkadun kautta.

Teksti Ina Ruokolainen
Kuvat Panu Salonen