Teatterin optimisti vaihtuu − nykyinen ja tuleva johtaja kohtaavat

Ilkka Laasonen ehtii toimia vuoden loppuun mennessä johtajana lähes kymmenen vuotta, ja hänen suunnitelmaansa on vielä kevään 2024 ohjelmisto. Aiemmista vain Aimo Hiltunen on johtanut Lahdessa pidempään. Pitkä kausi ei kuitenkaan ollut tavoite tai edes itsestäänselvyys. 

– Keväällä 2013 teatterin talous oli niin huono, että ensin kieltäydyin. Se luvattiin korjata ja korjattiinkin vuodeksi, mutta sitten rahat taas menivät. Teatterinjohtaja on kuitenkin aina optimisti ottaessaan työn vastaan, huoli tulee vasta myöhemmin. Kun on ollut henkilökunnan, viranhaltijaesimiesten ja lautakunnan vahva tuki, on jotenkin tottunut elämään taloushuolien kanssa, Laasonen sanoo.  

Vuoden alussa aloittava teatterinjohtaja Lauri Maijala ei puhu optimismista, mutta innoissaan hän on. Hakemiseen innostivat sekä hyvät kokemukset kaupungista että halu johtaa isoa teatterikonetta. 

– Minullahan lukee passissa Lahti, koska vanhempani näyttelivät täällä syntymäni aikaan. Myöhemmin olen tehnyt ohjauksia Vanhaan Jukoon ja katsellut tätä betonimöhkälettä kiinnostuneena. Lopullisen sykäyksen sain siitä, että ohjasin pari vuotta Helsingin Kaupunginteatterissa ja pääsin näkemään, miten iso koneisto toimii.  

Maijalalle koneisto merkitsee satojen henkilöiden työpanosta ja monipuolista tekniikkaa, joiden varaan esityksiä voi suunnitella. Hän on huomannut, että henkilökuntaa ohjaa vilpitön kunnianhimo tehdä kiinnostavaa teatteria. Sen allekirjoittaa myös Laasonen. 

Oma linja täytyy pitää

Eri-ikäisiä johtajia yhdistää halu tehdä monipuolista ja kiinnostavaa teatteria, joka heijastelee aikaansa. Siksi vanhempi ei varsinaisesti anna evästyksiä nuoremmalle. 

– Toki voi tutkia aiempaa ohjelmistoa ja katsoa, mikä on toiminut. Maailma kuitenkin muuttuu, eikä se anna varmaa todistuspohjaa. Pitää uskoa omaan ohjelmistoon, Laasonen sanoo. 

Laasosen aikana lahtelaiset ovat pitäneet musikaalien ohella muusta ”reippaasta meiningistä”. Myös omaa historiaamme korostaneet tuotannot ovat kiinnostaneet. Esimerkkeinä hän mainitsee Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teosten dramatisoinnit, Eeva Kilven muistelmateoksiin pohjautuneen Evakkotytön tarinan, Timo Sandbergin historialliseen dekkarisarjaan pohjanneen Kostonkierteen ja hyytävästi Putinin Venäjää kuvanneen Totuuden hinnan.  

– Jos yrittää matkia jotain aiempaa, pitää sydämessään ymmärtää sen merkitys. Pyrin tekemään kuitenkin omaa linjaa, vaikka Ilkka onkin tehnyt valtavan hyvää työtä, Maijala pohtii. 

Maijalan ensi kevät menee seuraavien kausien suunnitteluun. Syksyllä 2024 hän ohjaa kansainvälisesti tunnetun musikaalin, joka julkistetaan keväällä. Hän on kertonut olevansa suuri musikaalien ystävä, vaikka tunnetaankin ehkä parhaiten kunnianhimoisista draamaohjauksistaan. 

– Olen iloinen, ettei minulla ole keväällä vielä ohjauksia, ehdin tutustua kunnolla taloon ja ihmisiin. Innovoin tietysti koko ajan ja pohdin, mikä tuntuu oikealta. Itse asiassa olen kulkenut Lahdessa valinnasta lähtien monituisia kertoja, vaikka työ tai palkanmaksu ei ole vielä alkanut. 

Yksi merkittävä tavoite Maijalalla on ohjelmiston suunnittelussa: houkutella yleisön ohella kaupunkiin alan parhaita voimia tekemään teatteria. 

– Ohjelmiston on oltava sellaista, että taiteilijat pääsevät meininkiin. Odotankin, että nykyiset ja tulevat merkkitekijät tulevat tänne tekemään merkkiteoksia. 

Hän on jo rekrytoinut syksyksi 2024 kaksi uutta näyttelijää, Vilma Kinnusen ja Aurora Mannisen. Molemmat ovat valmistuneet vasta 2020-luvulla, mutta heillä on jo vankkaa kokemusta monilta näyttämöiltä, myös elokuvista. Musikaalinen Manninen on tehnyt musiikkiyhteistyötä muun muassa Kaj Chydeniuksen kanssa. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Yleisö syttyy hitaasti

Laasonen on kymmenessä vuodessa oppinut paljon teatterinsa yleisöstä, josta pääosa tulee Lahden ympäristöstä. Yksi piirre näkyy vuosi vuodelta selvemmin: hidas syttyminen.  

– Moni haluaa ensin kuulla naapurilta mielipiteen ennen kuin ostaa lipun. Osa käy teatterissa vain kerran vuodessa ja haluaa siksi ennalta tietää, että esitys miellyttää. Toisaalta on myös heitä, jotka käyvät katsomassa lähes kaiken.  

Teatterinjohtaja ymmärtää hyvin, ettei teatteri tai mikään muukaan kulttuurinlaji kiinnosta kaikkia. Teatterien yksi pelko on se, että yleisö koko ajan vanhenee. Siksi Laasonen on erityisen iloinen lahtelaislasten mahdollisuudesta tutustua teatteriin kulttuurikasvatusohjelman puitteissa.  

– Olen vilpittömästi sitä mieltä, että Lahdessa tehdään koko perheelle kunnianhimoisesti teatteria. Upean kulttuurikasvatusohjelman avulla yli 90 prosenttia 20-vuotiaista ja sitä nuoremmista on käynyt kerran tai kaksi teatterissa. Eräässä tilaisuudessa kysyin nuorilta, kuinka moni on käynyt täällä aiemmin, ja kaikkien käsi nousi.  

Lahti kuuluu kooltaan isoihin maakuntateattereihin, ja usein on kuultu tavoite saada näytöksiin yleisöä myös laajemmin Etelä-Suomesta. Maijala tunnistaa ilmiön, jossa matka pääkaupunkiseudulta Lahteen teatteriin tuntuu paljon pidemmältä kuin päinvastoin. Valtakunnan mediakaan ei tule usein paikalle – tosin taika rikottiin pitkästä aikaa taas keväällä Totuuden hinnan kohdalla.

– Tiedän, että uutiskynnyksen ylittäminen on vaikeampaa kuin vaikkapa KOM-teatterissa. Siksi haluan tehdä tästä sellaisen teatterin, jonka tapahtumiin kuuluu mennä. Teatterissa käynti on myös sosiaalinen tapahtuma, joten tarvitaan uusia keinoja markkinoida teatteria, myös somessa. 

Laasonen myöntää heti, ettei hänellä ole ollut innostusta tai voimia sosiaaliseen mediaan, jota toki teatterin muu henkilökunta on hoitanut.  

– Tämä on kokonaisvaltaista työtä, jossa on henkisesti koko ajan kiinni, siksi en ole mennyt someen. Mutta toki katson, kun muut näyttävät, ja näkemäni palautteet ovat olleet enimmäkseen positiivisia. 

Talo on auki

Teatteri on Laasosen aikana avautunut monin keinoin. On ollut Avolavaa, teatteritreffejä ja -kavereita, joiden avulla yleisö on päässyt tutustumaan tekemiseen laajemmin. Avajaisia ja näytelmien tiedotustilaisuuksia on myös pidetty avoimina ja maksuttomina. Teatteritalon juhlavuoden kunniaksi järjestetään tutustumiskierroksia kaikkiin tiloihin ja työpisteisiin. 

– Talo on auki, pyrimme ottamaan mahdollisimman paljon yleisöä vastaan tapaamaan eri alojen taiteilijoita näytösten ulkopuolella. 

Vierailuesityksiä ja yhteistyöhankkeita teattereiden välillä on lisätty. Yhteistyö muiden toimialojen kanssa on sekin vahvistunut. Kulttuurikasvatusohjelman ohella on tehty laajasti koulu- ja oppilaitosyhteistyötä draamakasvatusohjelman ja muun muassa Gaudia-lukion ja sirkusopiskelijoiden tuottamissa esityksissä.  

Erityisesti yhteistyö näytti voimansa korona-aikana, jolloin sulut ja rajoitukset veivät mahdollisuuden normaaleihin näytöksiin.  

– Kuvastaa talon ilmapiiriä, että henkilökunta halusi toteuttaa uusia asioita. Teimme yhteistyötä Etelä-Suomen Sanomien ja muun muassa ympäristöpääkaupungin, orkesterin, päiväkotien, koulujen ja palvelutalojen kanssa: pieniä sketsivideoita, pihakonsertteja ja satuja pihoille. Lisäksi harjoittelimme ohjelmistoa valmiiksi heti, kun se oli mahdollista. Kaikki tämä oli tärkeää, että selvittiin henkisesti. 

Maijala kiittää Laasosta hyvästä perinnöstä. Hän visioi jatkoksi vielä lisää klubitoimintaa ja haaveilee oikeasta teatteriravintolasta. Teatterin pitäisi näkyä keskustassa ja muualla kaupungissa yhä enemmän. Ja tietenkin laajemmin perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Seurasin Ironman-kisojen tunnelmaa ja sen kansainvälistä meininkiä. Jotain samanlaista urheiluylpeyttä haluaisin saada myös teatterin ympärille. Toivon, että mahdollisimman moni haluaa julistaa olevansa lahtelainen kulttuuri-ihminen, Maijala pohtii. 

Ylpeyttä omasta teatterista

Taloudesta ja katsojaluvuista on tehty monta otsikkoa, joilla on osittain haluttu myös mitata teatterin tarpeellisuutta palveluna. Laasonen tuntee budjettiluvut hyvin ja ennustaa, että kuntatalouden vaikeuksien vuoksi vuodet 2025–2026 ovat taas hankalia. 

– Käytännössähän kaupungin budjetista pääosa on nykyään sivistyspalveluita, joihin kuulumme. Lahdessa on kuitenkin ollut positiivista kehitystä sen suhteen, että meidät on koettu tarpeelliseksi. 

Laasonen haluaa muistuttaa kulttuurin merkityksestä paikalliselle ja kansalliselle identiteetille. Ohjelmistossakin on katsottu ihmistä ja historiaa monelta kannalta. 

– Kulttuuri on voimavara pienelle kansalle. Toivoisin, ettei syntyisi kahtiajakoa kulttuurin tarpeesta tai sen sisällöstä. Mielestäni ohjelmistossa on ollut tasapaino, hän summaa. 

Maijala tunnistaa koko kulttuurielämän olevan murroksessa. Taloussurkuttelu ei kuitenkaan vie asioita eteenpäin.  

– Teatterissakin pitää miettiä etupainotteisesti sen asemaa, jos rahat eivät riitä. Keskusteluissa esihenkilöasemassa olevat ovat kuitenkin sanoneet, että he ovat ylpeitä teatterista. Kulttuurin puolustamisen tunne on välittynyt. 

Teksti: Ina Ruokolainen
Kuvat: Lassi Häkkinen

Juttu julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 2/23.

Kaupunginteatterin ohjelmisto Lahden kaupunginteatterin sivuilla.