Mikko Tolonen aloitti elokuussa kolmannen vuoden Wellamo-opiston päätoimisena mediaohjaajana. Talo oli kuitenkin tuttu, sillä aiemmin hän ohjasi tuntiopettajana kuvataideryhmiä Nastolassa ja lasten ja nuorten kuvataidekoulussa Taikassa.
Koulutusta hän on hankkinut molempiin ammatteihin, ensin Kankaanpään taidekoulusta ja sitten Muotoiluinstituutin multimediatuotannon koulutusohjelmasta. Pohjalla on lisäksi omaa tietoteknistä harrastusta, myös musiikin ja liikkuvan kuvan puolelta. Kaikista näistä on hyötyä digimaailmassa.
– Mediaohjaajan toimi oli uusi, joten olen saanut luoda sen sisällön aika lailla itse. Jatkoin Wellamo-opiston digiklinikoita toimialueen kirjastoissa, minkä lisäksi olemme hakeneet uusia yhteistyökumppaneita ja työmuotoja heidän kanssaan.
Yksi niistä on Lahden Lähimmäispalvelun liikkuva senioripiste, jossa Tolonen on ehtinyt antaa digineuvontaa Syke-kauppakeskuksessa ja Rakokiven torilla. Myös kaupunginosakerhoihin on tarkoitus jalkautua. Neuvotteluja on käynnissä myös Lahden Talojen ja työllisyyspalvelujen kanssa.
Joskus tietotekniikka pelottaa
Eniten digineuvontaa hakevat ikäihmiset, joiden kanssa käydään läpi puhelimen, tietokoneen tai tabletin perusasioita. Silti Tolonen muistuttaa, etteivät seniorit ole keskenään samanlaisia.
– Jotkut suorastaan pelkäävät tietotekniikkaa, ja etenkin he tarvitsevat ihmisen neuvomaan vierestä. Osa taas on ehtinyt käyttää tietokonetta monipuolisesti työssään ja voi silti haluta neuvoja älypuhelimen kanssa. Kosketusnäyttö on aluksi monelle vaikea, lisäksi pienen ruudun näkeminen voi olla fyysisestikin vaikeaa.
Ehdottomasti eniten Tolonen saa kysymyksiä älypuhelinten käytöstä, koska ne löytyvät useimpien taskusta. Senioreista useimmat haluavat käyttää puhelinta yhteydenpitoon läheisten kanssa ja käyttää erilaisia palveluita.
Vahvan tunnistautumisen palveluissa kuten pankki- ja terveydenhoidon sovellusten kanssa mediaohjaaja ei kuitenkaan voi oikeusturvasyistä auttaa kuin yleisellä tasolla. Tolonen onkin havainnut suuria ongelmia tärkeiden palvelujen käytössä. Esimerkkinä hän käyttää verkko-ostoksia, joissa pitäisi osata vaihtaa puhelimen ruudulla pankkisovelluksen ja myyjän sivun välillä. Aina se ei onnistu, kun toinen palvelu jää piiloon toisen taustalle.
– Kun yhteiskuntaa alettiin ajaa digimaailmaan, havahduttiin kyllä aika pian siihen, ettei kaikilla ole taitoja niiden käyttöön. Jokaisen kunnan, pankin ja esimerkiksi Päijät-Soten pitäisi kantaa vastuu käyttäjien kouluttamisesta henkilökohtaisesti.
Kaikenikäisten kanssa
Avoimet digiklinikat ovat maksuttomia kaikille, ja niissä Tolonen ehtii neuvoa kävijöitä jonotilanteen mukaan kymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Jos haluaa laajempaa apua isompaan projektiin, esimerkiksi valokuvakirjan tekoon digikuvapalvelussa, voi varata mediaohjaajalta maksullista yksilöopastusta 25 euron tuntihintaan. Ajat ovat suosittuja, nyt myydään jo kevättä.
Tolonen painottaa, etteivät hänen palvelunsa ole tarkoitettuja vain senioreille, vaan mediaohjaaja työskentelee kaikenikäisten kanssa. Opistolla on tarjolla myös Tolosen vetämiä työikäisten koulutuksia ja aikuinen-lapsi-koodauskursseja.
– Olen kokenut virkistävänä, että tapaan työssä eri-ikäisiä ihmisiä ja ratkon heidän kanssaan pulmia monista näkökulmista.
Ahaa-elämyksiä syntyy
Parina viime vuonna Tolonen on tehnyt yhteistyötä Humpulan päiväkodin 5- ja 6-vuotiaiden esikouluryhmien, viskareiden ja eskareiden kanssa. Kolmen pajan aikana lapset ja päiväkodin työntekijät ovat päässeet tuunaamaan ja ohjaamaan kauko-ohjattavia robotteja ja tutustumaan koodaamisen ja animaatioiden alkeisiin omien piirustusten, muovailuvahahahmojen ja leikkieläinten kanssa. Erityisesti Tolonen on halunnut kannustaa lapsia aktiiviseen tekemiseen.
– Usein lapsille tarjotaan valmiita digisisältöjä, mutta pajoissa he pääsevät tekemään omaa sisältöä. Syntyy ahaa-elämyksiä, kun lapset tajuavat, että jokainen heidän peleistään on tehty koodaamalla.
Vaikka Tolonen on opiston ainoa mediaohjaaja, hän tekee paljon yhteistyötä muiden opettajien ja johdon kanssa. Esimerkiksi Voi hyvin ja Aivoterveys-hankkeita on opistossa suunniteltu porukalla. Lisäksi hän on osa viestintätiimiä, joka tuottaa someen sisältöä koulutuksista.
– Pidän auttamisesta ja kannustamisesta ja saan siitä tyydytystä. Lisäksi tämä on ihan huippuhyvä työyhteisö!
Juttu julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 2/24.
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuvat: Lassi Häkkinen