Saida Blomberg ei tiennyt moneen vuoteen, mikä hänestä tulee isona. Lukion jälkeen naista vietiin muun muassa kaupan alan pätkähommiin ja yksityiseksi lastenhoitajaksi Helsinkiin – tekevälle ihmiselle riitti aina töitä. Kunnes Kela muistutti, että ammatti pitäisi hankkia. Siinä hetkessä mahdollisia vaihtoehtoja olivat kalatalous, painotuotanto tai verhoilu.
– Kalamuijaksi en halunnut tai painotaloon, jäljelle jäi siis verhoilijan ammatti. Äidin kanssa mietittiin, mitä se pitäisi sisällään. Hain Lahteen Salpauksen verhoilijalinjalle ja pääsin toiselle varasijalle. Olin kuitenkin ehtinyt jo innostua asiasta, joten soitin opolle, että mä muuten aloitan teillä opiskelun, Blomberg nauraa.
Hyväksymiskirje tuli seuraavana päivänä. Eikä mennyt aikaakaan, kun Blomberg ymmärsi, että verhoilija oli todellakin hänen ammattinsa. Lahden Rautakankareen kasvattia olivat monipuoliseen ammattiin vaivihkaa ja tietämättään valmentaneet suvun omat taiteilijat ja käsityöläiset. Käsityö ja kuvaamataito olivat Blombergin todistuksessa aina kymppejä.
– Sain lapsena kokeilla erilaisia tekniikoita, kuten savi- ja tiffany-töitä, mattojen kutomista, ryijyjen tekemistä ja aina piirrettiin. Isoäitini oli keramiikkataiteilija, tätini taiteilija ja isä puuseppä. Me teimme usein käsillämme jotain, en sitä silloin ajatellut, että ne olisivat olleet harrastuksia vaan eräänlainen elämäntapa.
Kisällistä yrittäjäksi ja mestariksi
Totista totta ammatinvalinnasta tuli viimeistään silloin, kun Blomberg päätyi Vesijärvenkadulle verhoilija Mauri Haaraselle työharjoitteluun.
– En tiennyt silloin mistään mitään. Työ oli hirveän raskasta, kun siihen ei ollut vielä harjaantunut. Päivän päätteeksi olin aivan poikki. Verhoilijan työssä tarvitsee avaruudellista hahmottamista, koska työ on kolmiulotteista, se väsytti aivot.
Haarasesta tuli tärkeä mentori ja Blomberg päätyi ostamaan hänen liiketoimintansa ja jatkamaan työtä – 24-vuotiaana.
– Silloin ajattelin, että omalta osaltani nyt teen tästä omasta kotikaupungistani paremman. Järjestin työpaikallani keikkoja, myyjäisiä ja oli kaikkia kivoja yhteistyökuvioita. Palkkasin myös yhden työntekijän, koska löytyi niin loistava tekijä, ettei häntä voinut päästää menemään, Blomberg hymyilee.
Saida Blomberg”Toki koskaan verhoilijana ei ole valmis. Työn edessä pitää olla nöyrä, koska se voi aina yllättää. Verhoileminen on ongelman ratkomista niin kuin on yrittäjyyskin – ja todella kovaa työtä.”
Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen oli yrittäjälle kova paikka, mitä piti harkita tarkkaan. Mutta lopulta se kannatti. Blomberg työllistää tänä päivänä itsensä lisäksi kolme verhoilijaa.
Pian Blomberg halusi suorittaa myös verhoilijakisällin ja verhoilijamestarin erikoisammattitutkinnot. Verhoilijamestari on alan korkein tutkinto. Sen saamiseksi on osattava useita eri tekniikoita ja se vaatii alalta viiden vuoden työkokemuksen. Blomberg on nyt Suomen nuorin verhoilijamestari. Tosin joulukuussa hän menettää aseman Suomen nuorimpana, koska yksi hänen kollegoistaan valmistuu verhoilijamestariksi joulukuussa.
– Kouluttaudumme jatkuvasti ja saamme pian kutsua verhoilijamestariksi myös yhtä työntekijöistä. Toki koskaan verhoilijana ei ole valmis. Työn edessä pitää olla nöyrä, koska se voi aina yllättää. Verhoileminen on ongelman ratkomista niin kuin on yrittäjyyskin – ja todella kovaa työtä. Itselleni seuraava haave olisi opettaa, mitä olen jo vähän tehnytkin. Suunnitelmissa on myös pitää kaikille avoimia verhoilukursseja.
Parasta työssä Blombergin mukaan on se hetki, kun saa jotain valmiiksi.
– Joskus tuntuu jopa haikealta luopua jostain huonekalusta, kun sen kanssa on voinut työskennellä parikin viikkoa. Sitten se jatkaa matkaansa.
Kestävä elinkaari aarteille
Kun Ladecilta tuli tieto, että Rekolassa olisi Reijo Hirvosen verhoomo myytävänä, Blomberg tarttui tilaisuuteen. Hirvosesta tuli Blombergin toinen mentori. Mentoreiltaan Blomberg on oppinut työn tekemisen lisäksi työn ergonomiasta, hinnoittelusta ja yrittäjyydestä.
– Minulla on tapana sanoa useammin kyllä kuin ei. Puolisoni yleensä kehottaa miettimään, mikä olisi se pahin asia, mitä tästä voi seurata. Kun se yleensä ei ole mikään maailmanloppu, niin sitä vasten pystyy tekemään ratkaisuja.
Rekolaan muuton jälkeen iski korona.
– Sanoin, että tehdään nyt niin kauan töitä, kun niitä riittää. Ja niitähän riitti. Ihmiset alkoivat olla enemmän kotona ja meidän palvelullemme oli kysyntää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Saidan Verhoomo ja Sisustus -liike tekee teollista verhoilua ja kuluttaja-asiakkaiden tilauksia. Teollinen verhoilu tarkoittaa isojen erien tekemistä yritysasiakkaille. Saidan verhoomo on entisöinyt muun muassa hotelli Tammerin Mannerheim-huoneen kaluston ja Toronton yliopiston auditorion penkit.
Yksityisiä tilauksia tekevät kaiken ikäiset, myös veneilijät ja moottoripyöräilijät prätkänpenkkeineen ovat asiakkaina. Useimmiten halutaan kunnostaa suvussa pitkään kulkenut huonekalu.
– Omia lempiprojektejani ovat vanhat, jousitetut huonekalut. Kaikki materiaalit ovat niissä orgaanisia ja liimaa ei tarvita vaan kaikki sidotaan käsin. Silloin saa antaa vanhalle huonekalulle lisää käyttöaikaa. Ne on suunniteltu kunnostettaviksi.
Verhoilun hinnalla tai halvemmallakin voisi usein saada uuden kaupasta.
– Mutta se ei ole läheskään niin kestävä kuin vanha. Kannustan miettimään sitä, että sen vanhankin voi sitten aikanaan korjata uudelleen. Sitä uutta yleensä ei ole suunniteltu uudelleen kunnostettavaksi, vaikka niitäkin kyllä korjaamme. Kerskakulutuksen aika saisi jo loppua, eihän maapallo kestä tätä.
– Toki olen luopunut siitä ajatuksesta, että minun pitäisi pelastaa maailman jokainen huonekalu. Kun on ostanut kaksi yritystä, tavaraa oli kertynyt paljon. Paljon piti laittaa paljon materiaalia ja huonekalujen runkoja nyt muuton myötä kiertoon, Blomberg sanoo.
Suuria suunnitelmia Rautsikalla
Blomberg muutti yrityksensä takaisin Lahden keskustaan syyskuussa. Rautatienkadun entisen Putiikki 18 -tilat luovat hyvät puitteet niin teolliselle verhoilulle kellarikerroksessa, mutta myös myymälätoimintaan katutasolla. Liiketilan parvesta on aikomus tehdä ”showroom lounge”, jossa voi järjestää myös taidenäyttelyitä tai jopa musiikkikeikkoja.
– Tarkoituksemme on olla ekologinen huonekalumyymälä. Lisäideoita on pää täysi, mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä. Myös meillä on suunnitelmia tehdä kaikenlaista muiden rautsikan yrittäjien kanssa. Tahtotila ja energiataso on hyvä eli on tarkoitus panna haisemaan!
– Olen ylpeästi lahtelainen ja tämä kaupunki kehittyy koko ajan parempaan suuntaan. Nyt saan omalta osaltani taas olla osana kehitystä. Lahti on sopivankokoinen kaupunki ja täällä on tilaa esimerkiksi taiteelle ja kulttuurille. Jos jotain tekee, yleensä ei astu kenenkään varpaille.
Blomberg mainitsee supervoimakseen verkostoitumiskyvyn.
– Siitä on ollut valtavasti hyötyä tällä uralla. Rakastan ihmisiä ja saan energiaa ihmisten kanssa kohtaamisista. On ihanaa päästä keskustaan ihmisten pariin.
Teksti: Maija Joutjärvi
Kuvat: Lassi Häkkinen
Artikkeli julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 2/23.