– Oikeastaan olemme töissä Luontokoulu Kaislassa, ympäristökasvattajat Emma Marjamäki ja Jenni Jelkänen sanovat. Työparin viikkoihin kuuluu kohtaamisia lasten ja nuorten, kaupungin muiden työntekijöiden ja järjestöjen edustajien kanssa.
Innostunut kaksikko tarvitsee puoli tuntia selostaakseen edes pintapuolisesti, mitä he työpäivien aikana tekevät. Kuten melkein kaikki, Marjamäki ja Jelkänen tuijottavat välillä tietokoneen ruutua, mutta työn painopiste on kuitenkin luonnossa.
Ohjaustyö voi sisältää ympäristötaiteen tekoa tai rauhoittumista riippumatossa puiden välissä. Välillä tutkitaan jääkauden jälkiä tai opiskellaan, mikä ruoka kuormittaa vähiten luontoa. Toisinaan keskustellaan tunteista.
Lisäksi ympäristökasvattajille kuuluu asiantuntijatehtäviä: he muun muassa koordinoivat ja kehittävät koko Salpausselkä Geopark -alueen ympäristökasvatusta.
Koronapandemian rajoitukset ovat vähentäneet kohtaamisia ryhmien kanssa, mutta mahdollisuuksien mukaan tietoa ja tukea on tarjottu etänä. Koulujen luokkatapaamisista on luovuttu ehkä jopa lopullisesti, mutta maastoon on palattu heti kun se on ollut mahdollista.
Toiveissa tunnekasvatus
Ympäristökasvattajien työn eri puolia tukevat koulutustaustat: Marjamäki on ympäristökasvattaja, kuvataiteilija ja ympäristöekologi, Jelkäsellä on ympäristöalan tutkinnon ohella kasvatukseen painottuva maisteritutkinto ja nuoriso-ohjaajan pätevyys. Suunnittelu tapahtuu yhdessä, ryhmiä he tapaavat myös erikseen.
Kattava teema on kestävä elämäntapa, johon kuuluvat tiedot, taidot ja asenteet luontoa ja toisia ihmisiä kohtaan. Ympäristökasvattajien rooli on vahvistaa luontosuhdetta ja tarjota pohjaa kestävälle elämäntavalle, jossa ihminen osaa toimia luonnossa osana sitä.
– Meillä on tarjolla iso kirjo luontokouluohjelmia, joita on tehty jo pitkään. Metsäohjelmat tehdään ikäryhmän mukaan useimmiten lähimetsässä. Vaihtoehtoina voivat olla vaikkapa puulajien tutkimus tai ympäristönsuojelu. Teen myös kestävän liikkumisen edistämishankkeita koulujen kanssa, Marjamäki sanoo.
– Viime aikoina meiltä on toivottu tunnekasvatusta ja olemme tehneet sitä koulujen ja päiväkotien lähiympäristössä. Haluamme tuoda esiin luontonäkökulmaa ja sitä, miten luonnossa on tilaa kaikille tunteille. Minä teen ohjauksia myös nuorisotoimen kanssa oman taustani vuoksi, Jelkänen kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tukea muille työntekijöille
Ympäristökasvattajat toimivat usein muiden työntekijöiden tukena. Kestävän liikkumisen hankkeissa he kohtaavat opettajien ja oppilaiden lisäksi esimerkiksi kaupungin liikennesuunnittelijoita. Projekteissa on perehdytetty opettajia aihepiiriin ja käyty luokkien kanssa pyöräretkillä tarkkailemassa ympäristöä ja lisäämässä pyöräilytaitoja.
– Tavoite on saada koululaiset kertomaan kaupungin liikennesuunnittelijoille korjattavia liikennejärjestelyjä. Osallisuustavoitteet ovat yksi osa tätä työtä, Marjamäki sanoo.
Retket innostavat usein lapsia kysymään, miksei niitä voisi tehdä useammin. Ympäristökasvattajat ymmärtävät niiden tuottaman lisätyön mutta haluavat rohkaista kulkemaan ympäristössä.
– Tavoitteemme on kannustaa ja tukea opettajia, varhaiskasvattajia ja nuorisotyöntekijöitä. Pääsääntöisesti retket tehdään koulun tai päiväkodin lähellä kävelymatkan päähän. Lahdessa kaikkien koulujen lähellä löytyy luontoympäristöjä, Jelkänen sanoo.
Luontokoulu liikkuu lasten luo
Luontokoulu Kaisla on saanut nimensä jo vuodesta 2014 kulkeneesta Ekopaku Kaislasta, joka sisältää välineistöä luonnon tutkimiseen. Sen avulla luontokoulu liikkuu lasten luokse eikä päinvastoin. Jos autoa ei tarvita, ympäristökasvattajat kulkevat mieluiten kaupungin tarjoamilla työsuhdesähköpyörillä.
– Liikkuva luontokoulu on meidän erikoisuutemme, sillä yleensä luontokoulut pysyvät paikallaan ja ottavat vastaan kävijöitä, Jelkänen sanoo.
Yksi suosituimmista Kaislan työmuodoista on viedä rantaan vesistöntutkimukseen liittyvä välineistö, jota ei monessakaan koulussa ole. Työpajoissa päästään muun muassa katsomaan pohjaeläimiä ja tutkimaan vedenlaatua.
Emma Marjamäki on toiminut kaupungin ympäristökasvattajana vuodesta 2019 ja sitä ennen kolme vuotta harjoittelijana ja projektityöntekijänä. Jenni Jelkänen tuli mukaan syksyllä 2020. Nykyinen työnkuva innostaa.
– Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, ja työparin kanssa on antoisaa tehdä töitä. Meillä on hyvät työvälineet ja myös muita mukavia työkavereita, Jelkänen sanoo.
– Ison organisaation sisällä on paljon hyviä yhteistyökumppaneita. Viime aikoina olemme viritelleet yhteistyötä museoiden kanssa. Lisäksi pääsemme tekemään töitä JunnuYliopiston, Luma-keskuksen ja järjestöjen kanssa, Marjamäki täydentää.
Teksti: Ina Ruokolainen
Kuvat: Lassi Häkkinen
Artikkeli on julkaistu Kaupunkilainen-lehdessä 1/22
Tutustu luontokoulu Kaislaan